Hae tästä blogista

torstai 18. toukokuuta 2017

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 452



Toukokuun Taskari Metsän poika hemmottelee lukijoita kaksin verroin, sillä sivujakin on pakettiin ladottu tuplaten. Perinteisen Tuplan sisällysluetteloon vilkaisu antaa vahvoja viitteitä siihen suuntaan, että todellakin voidaan puhua hemmottelusta. Mukana on jo lähtökohtaisesti melkoisia herkkukattauksia ja pari sarjaa yltää lähes sadan sivun mittaisiksi pikku epookeiksi. 

Heti alkuun voinee paljastaa, että kehuttavaa tällä kertaa riittää. Aloitettakoon kehut hiirillä. Huhtikuun Taskarin hiiriharvuus sai nuhteita ja vaikkei tässäkään kirjassa määrällisesti hiiriuniversumin tarinoilla mällätä, on suunta sivumäärältään ja koostumukseltaan oikea. Giulio D’Antonan ja Alessia Martusciellon Mysteeri-illalliset on hauska pikku välipala, joskin sen puitteissa voi myös ymmärtää, miksi niin monet pitävät Mikkiä ylimielisenä ja siksi ärsyttävänä hahmona. Federico Burattin ja Giuseppe Zironin Musta Pekka -juttu Täydennyskoulutuksessa menettelee sekin.

Todelliset hiirisarjojen herkkupalat löytyvät kuitenkin kirjan jälkimmäiseltä puoliskolta. Esiripun takana on oiva Romano Scarpan juhlavuoden lisä kokoelmaan. Se on toimiva mysteerisarja ja Zenobian hahmon kolmas esiintyminen. Kaksi ensimmäistä on Suomessa julkaistu Aku Ankan taskukirja esittää – Teillä tietymättömillä -kirjassa vuonna 2013. Vielä Scarpan sarjaakin isompi järkäle on kuitenkin Bruno Ennan käsikirjoittama Tähtireki – kolmas sukupolvi. Siinä parodioidaan Star Trek -sci-fi-universumia erilaisine tv-sarjoineen ja elokuvineen. Andrea Frecceron, Marco Mazzarellon ja Alessandro Perinan piirrosten siivittämänä lähes sataan sivuun yltävä seikkailu on vasta lähtölaukaus, sillä sarja on Italiassa saanut jatkoa. Odotan lämmöllä niiden julkaisemista Suomessa, sillä tarina oli lukuelämys Star Trek -ummikollekin. 

Ennen paneutumista kirjan toiseen järkälemäiseen seikkailuun nostetaan tarjonnasta esille muutama erityisen onnistunut juttu. Monica Manzonin ja Giada Perissinotton Kiusallisissa kosijoissa Milla ottaa käyttöönsä lemmenrohdon saadakseen ensilantin. Juonikuvio on useaan kertaan toistettu, mutta Manzoni löytää siihen riemastuttavan vaihteen ja tekee tarinasta erinomaisen. Carlo Panaron ja Anna Maribellin Kodinkonekuiskaaja tekee samoin tutulle kuviolle Akusta jonkin alan erityisosaajana. Järjestyksessä viimeinen sulka Taskarin hattuun tulee sen viimeisestä sarjasta Kotona kosmoksessa. Carlo Gentinan ja Paolo Motturan mainio seikkailu leikittelee osuvasti aika-avaruudella tuoden samalla pöytään toimintaa. Loppuun säästetään vielä onnistuneesti arvoituksen aineksia, jotka jäävät mukavalla tavalla vaivaamaan myös lukijaa. 

Toukokuiset Taskarit ovat viime vuosina vakiintuneet poikkeuksellisen pitkien sarjojen julkaisualustana. Aikaisemmin on nähty Silvia Zichen pähkähulluiksi paisuvia jättijuttuja, mutta nyt vuoro on vaihtunut. Se on tervetullutta, sillä toistolla Zichen juttujen teho koki inflaation. Mikä parhainta, korvaajia löytyy pareina. Tähtireki tulikin jo esiteltyä, mutta toinen on vielä isompi tapaus – yllätysmomentiltaan, sivumäärässä se ottaa hieman nokkiin. 

Jos Paolo Motturan piirrokset olivat puhdissa toista vuosikymmentä vanhassa sarjassa Kotona kosmoksessa, niin viimevuotista vetoa sopii vain tarkastella ja vertailla Francesco Artibanin käsikirjoittamassa seikkailussa Ajan virrassa. Motturan piirrokset ovat tärkeä tekijä, mutta niin sanottu crossover tekee tarinasta aidosti erityisen. Kyseessä ei ole perinteinen parodia, jollainen esimerkiksi Tähtireki on, vaan Disney-maailman sisäinen crossover. Tarkemmin sanottuna mennään Disney-sarjakuvaan, italialaiseen Disney-sarjakuvaan, Ankkalinnaan ja ankkoihin. Yllättävä läheisyys on kai se tekijä, joka suo menestyksen ainekset. 

Ajan virrassa -sarjassa kohtaavat Taikaviitta ja Tuplanolla. Pakkaa sekoittaa entisestään se, ettei kyseessä ole mikä tahansa Taikaviitta, vaan Taikaviitta 2000 -sarjojen Taikaviitta eli Teekoo, kuten häntä tavataan kutsua. Myönnän, etten ole Taikaviitta 2000 -saagan suurimpia faneja enkä sen asiantuntija. Tarinan voimasta kertookin kaiken se, että sivu sivulta minäkin pystyn siitä täysin tehoin nauttimaan. Voin vain kuvitella, paljonko Taikaviitta 2000 -jatkumoon paremmin vihkiytyneet saavat tästä irti. Myös Tuplanolla-jatkumoon tuodaan sarjassa paljon uutta sekä paljastetaan taustoja. Sama meno jatkuu aivan loppuun asti ja vielä viimeinen niitti lukijan positiiviseen hämmennykseen iskettäessä on olo suorastaan hengästynyt. Tästä saavat varmasti kaikki iloa irti!

Metsän poika on heittämällä paras Taskari vuonna 2017. Jos tästä on mahdollista lyödä vielä paremmaksi, mennään jo sanoinkuvaamattomiin sfääreihin. Annan kirjalle vahvimman mahdollisen osto- ja lukusuosituksen. Ihmettelen ainoastaan sitä, miten kirjan sisältämiä supersarjoja ei ole huomioitu markkinoinnissa. Olisiko Alessio Coppolan hupikannen sijaan paikallaan ollut Tähtireki-kansi tai vielä parempaa, Teekoon ja Tuplanollan yhdistävä kansi? Tällaiset tilaisuudet on käytettävä myynnin edistämiseksi. Myynnistähän koko hommassa julkaisijan puolelta on kyse. Oli miten oli, on olo Metsän pojan jälkeen enemmän kuin erinomainen.

2 kommenttia:

Ville kirjoitti...

Paras taskari kyllä taas hetkeen. Unohdit(ko?) mainita kokonaan Andreas Pihlin paluusta pitkien tarinoiden pariin. Hänen kirjoittama johtosarja oli yksi minun suosikeistani.

Taikaviitta/Tuplanolla - kansi on nähty kaiketi jokaisessa maassa missä tarina on julkaistu. Syy siihen miksi Suomi on poikkeus saattaa johtua ihan taskareiden päätoimittajan Aki Hyypän linjauksesta. Hänen päätoimittajakaudellaan ei ole julkaistu ainuttakaan Tuplanolla-aiheista kansikuvaa, kun taas esimerkiksi Riku Perälän aikoihin Tuplanolla koristi taskarien kansia joka vuosi. Joskus kaksikin kertaa.

-Tanttu

Henri Häkkilä kirjoitti...

Tuhdimpien Taskarien kohdalla en ole aina arvostellut kirjaa tarina tarinalta vaan mielestäni tärkeimmät huomioiden. Pihlin käsikirjoittama sarja jäi tällä kertaa seulaan, sillä se ei erottautunut edukseen. Tarinassa ei ollut nähdäkseni minkäänlaista yllätyksellisyyttä, vaan se puksutti turvallisesti, mutta aivan liian kaavamaisesti. Irtiottoja ja riskejä on tehtävä erottautukseen massasta, varsinkin paksussa opuksessa.