Hae tästä blogista

torstai 13. joulukuuta 2012

Arvostelu: Roope-setä 400

Vuoden 2012 viimeinen Roope-setä on samalla myös sarjan 400. julkaisu. Tuttuun tapaan Henendo arvostelee myös tämän julkaisun, joten olkaapa hyvät:

Roope-setä 400

Joulukuun Roope-setää ympäröivät hieman harvinaisemmat, äärimmäisen kutkuttavat juhlatunnelmat. Syynä tälle on tietenkin se, että uusin läpyskä sattuu olemaan sarjan neljässadas. Onnittelut! Mainittakoon samalla, että myös itse hahmo, Roope-setä, juhlii 65-vuotista taivaltaan. Tuplaonnittelut!

Toimitus paljasti jo aiemmin, että juhlanumeroon on luvassa Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon Itämerta lähestyvä herkku. Myös lehden kansi viestii tästä: Ropsulle epätyypillisempään tapaan Cavazzanon piirros täyttää etukannen lisäksi takasivun sekä sivustan. Hienoinen pettymys on se, ettei juhlanumeroon ole ahdettu tavallista enempää sivuja. Nyt olisi ollut hieno tilaisuus ilahduttaa jollakin erityisen pitkällä klassikolla – tai miksei vaikkapa uudemmallakin erikoisuudella.

Johtosarjana toimii kuitenkin Korhosen ja Cavazzanon yhteistyön tulos. On erittäin valitettavaa suurista ja pitkään kypsyneistä ennakko-odotuksista johtuen todeta, että Meren vaarat -nimeä kantava sarja floppaa pahasti. Tarina ei ole lainkaan odotetunlainen: luvassa ei ole mahtavaa spektaakkelia, vaan keskivertojuttu, jota nyt vain on satuttu hehkuttamaan enemmän ja jonka tekijämiehet eivät ole sitä peruskauraa. Juoni on yllättävän yllätyksetön ja koko tarinan läpijuoksu sanalla sanoen heikko. Ainoa erikoisuus tässä lienee sitten se, että se on sijoittuvinaan Itämerelle. Cavazzanon piirroksista ei ole pelastamaan uppoavaa laivaa, vaan ne ovat kuin menon mukana täysin turtuneita.

Myös lehden toinen sarja on kuvitukseltaan jo tutuksi tulleen maestron käsialaa. Cavazzanon laajaa läsnäoloa voitaneen juhlallisuuksien keskellä perustella sillä, että myös hän viettää Roope-sedän (nimenomaan hahmon) tavoin tänä vuonna 65-vuotisjuhliaan. Triplaonnittelut! Fabio Michelinin käsikirjoittama Ensimmäistä etsimässä on alun alkaen julkaistu italialaisen Topolinon (Mikki Hiiri) 1500. numerossa. Selkeistä kliseisyyksistään huolimatta sarja on kuitenkin paikka paikoin jopa riemastuttava paukku. Suurin puute on sen loppuminen kesken. Tarjolla olisi ollut saumoja pidempään ja vielä viihdyttävämpään juttuun. Cavazzanon kuvitus näyttää laadukkaammalta kuin lehden avanneessa Itämeri-seikkailussa.

Lehden päättää talvisissa tunnelmissa Pikku-Aku-sarja Ihmeellinen aarrekätkö, jonka takana lymyilevät Augusto Macchetto ja Antonello Dalena. Dalenan piirrokset ovat sarjan tyyliin täysin sopivia ja Macchetton juonikin on erittäin näppärä. Tästä löytyy aitoa tunnelmaa! Enpä olisi uskonut, että Roope-sedän 400. numeron paras tarina tulisi olemaan Pikku-Aku-juttu, kun kilpailijoina oli kaksi Cavazzanon piirtämää sarjaa, joista toinen vanha juhlatarina ja toinen Korhosen kirjoittama Itämeri-aiheinen, spesiaalitapaukseksi pyrkivä sarja! Näin se nyt kuitenkin on. Ihmeellinen aarrekätkö on fiksu kokonaisuus, joka ei pyri olemaan mitään sen enempää kuin mitä se rehellisesti on.

Pikku-Akua löytyy myös Donald Soffrittin stripin muodosta. Paikoilleen ovat löytäneet myös In English -pätkä sekä dekkaripähkinä. Päivän pamaus on juhlan kunniaksi laajentanut itseään täksi kerraksi monisivuiseksi. Käsittelyssä on monta aihetta. Paljastuu muun muassa, että Korhosella saattaa tulevaisuudessa olla jälleen jotain tekemistä Taskareiden kanssa. Odottakaamme sitä ja seuraavaa Ropsu-vuotta mielenkiinnolla!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Uusi Ankkalinnan Pamaus ilmestynyt!

Ankkalinnan Pamaus numero 27 on nyt ulkona! Tällä kertaa lehdessä paneudutaan mm. seuraaviin aiheisiin:

Akateemiset Ankka-tutkimukset.
Katja Kontturin Don Rosa -essee.
Väitöskirja Don Rosasta.
Kari Korhosen haastattelu.
Disneyn joulustripit.
Tyhjälän joulu lähianalyysissä.
Ankalliskirjallisuuden klassikot 1.


Ei siis kannata missään nimessä misata tätäkään numeroa. Huomioithan, että kyseessä on 8. volyymin viimeinen läpyskä, joten nyt jos koskaan on aika uusia tilaus. Ja ohjeet tähän löytää tuttuun tapaan Ankkalinnan Pamauksen sivuilta.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 396


Aku Ankan taskukirja 396 – Jäljillä

Vuosi 2012 virittelee viimeisiään ja joulukuun taskukirjassa pääsemme seuraamaan Akun toilailuja mm. agenttimaailmassa. Kirjan kansitarinassa, Mahdoton tehtävä 13, Roope lähettää Akun hakemaan arveluttavaa videopätkää, mikä olisi kohtalokas hänen imagoaan ja liiketoimiaan ajatellen. ATP-tarina, jossa poikkeuksellisesti Akun aisaparina toimiikin SaTu1 eli Satumainen Tuuri 1 peitenimen omaava Hannu Hanhi. Jatkuvien pieleen menneiden agenttisekoilujen takia Hannun onnelle olisi tehtävässä käyttöä, mutta asiat eivät sujukaan ihan niin ”onnellisesti” kuin ne on suunniteltu.

Ilta oopperassa taas jatkaa Akun vaiheita Toimiston palveluksessa, kun Tuplanolla lähetetään Milanoon lomapäiviään viettämään. Ei ole yllätys, että paikanpäällä lomailu jää taka-alalle kun Akun täytyy yhtäkkiä järjestää paikallisen muotinäytöksen turvajärjestelyt. Samalla hän tulee selvittäneeksi, kuka hänet aikoinaan pudotti jyrkänteeltä ihka ensimmäisessä, unohdetussa seikkailussaan.

Molemmat agenttitarinat ovat varsin mukavia tarinoita. Vaikka ATP-sarja jatkaakin tutulla tohelolinjallaan, on Hannu virkistävää vaihtelua Akun aisapariksi. Varsinkin tässä tarinassa, kun Aku kuvataan kerrankin onnistujana, miltei loppuun asti. Tuplanolla-tarina yllättää puolestaan jatkamalla juonta, vaikka tarinalta helposti odottaakin vain turhaa täytettä punaisen langan pitkittämiseen. Vaikka sarjoja ei julkaistakaan samassa järjestyksessä kuin Italiassa, ovat jaksovalinnat (ainakin toistaiseksi) onnistuneet välttämään tympeitä ”ei julkaistu Suomessa” laatikoita.

Marco Gervasio sen sijaan on luonut jälleen kiinnostavan tarinan Taikaviitan historian ympärille. Tarinassa Fantom Ankka iskee jälleen pureudutaan Fantom Ankan keksintöjen ja apuvälineiden historian ympärille ja onnistuupa Gervasio tuomaan mukaan onnistuneen vaikkakin perinteisen juonenkäänteen sivuhahmoineen. Tarina kärsii kuitenkin lyhyydestä ja ainakin minua hieman häiritsee se asia, että Fantom ja Roosa käyskentelevät naamiot kasvoillaan kotonaan.
Hannu Hanhi salaisena agenttina
Etsivä Kaasi ja älytön neronleimaus. Tarinassa pelleillään Kaasin yhtäkkisellä viisastumisella, mikä johtuu ukkosen ja Kaasin käsittelemän tietokoneen kanssavaikutuksista. Sarjan piirtäjäksi valikoitunut vanhan luokan mikkimestari Sergio Asteriti ei tunnu olevan oikein kotonaan Kaasin ja Murskeen edesottamuksia kuvatessa. Nykytoimitus on ilmeisesti laskenut piirtäjän keskikastiin kun pitkistä Mikki-seikkailuista tutun tekijän näkee enää piirtelevän tällaisia halpistarinoita.

Massimo Fecchi on pitkänlinjan johtosarjapiirtäjä taskareissa. Nykyään jo tutun I/D-koodisen kustannusyhteistyön ansiosta väsähtäneiden tanskalaistarinoiden kuvittaja on päässyt piirtämään ennalta arvaamattomamman sarjakuvan Itsetunto koetuksella. Itseluottamuksensa menettänyt Aku alkaa tässä tarinassa elämään guru Esaputra Saarisputran viisaiden neuvojen mukaan. Akun sukulaiset eivät tietenkään tykkää tästä ja väärentävät joka viikko ilmestyvän Akun suosikkilehden omien, itsekkäiden tarkoitusperiensä mukaan. Tarina on juoneltaan kohtalaisen hyvä, mutta sen tapa käsitellä Akua ja tämän perhettä ahdistaa lukijaa. Varsinkin kun koko tarinan ajan itsetunto-ongelmiensa kanssa paininut Aku kuvataan sarjan lopussa häviäjäksi. Käsikirjoittaja Riccardo Secchi olisi voinut kääntää sarjakuvasankarin tarinan aikana kokemat vääryydet voitoksi. Tällaisenaan sarja antaa käsityksen, että pettämällä pääsee voittoon.

Kirjan ehdottomasti paras tarina on jälleen Mikki-universumiin sijoittuva aikamatkaseikkailu Salaperäinen sumujen tartaani. Marlin ja Zapotek lähettävät Mikin ja Hessun selvittämään, keksittiinkö tartaanikuvioutu kangas jo 200-luvulla. Kaksikko tempautuu mukaan auttamaan nuorta vaatturia, joka muiden ihmisten kanssa kamppailee kylää tyrannisoivaa hallitsijaa vastaan. Hämmennystä aiheuttaa myös kylän läheisissä joissa ja lammissa asustava tarunomainen vesihevonen. Silvia Martinolin kaunis tarina on kuin wanhan ajan satu, jossa paha saa aina palkkansa. Paolo Mottura on jälleen paras mahdollinen kuvittaja tällaiselle unenomaiselle tarinalle.

Joulukuun taskari sisältää vain yhden todella hyvän tarinan ja liudan keskivertotarinoita. Miksikään klassikkotaskariksi pokkarista tuskin on, mutta kelpo junamatka lukemistoksi se ehkä pystyy.

Kirjan tarinat

Paluu todellisuuteen - Stefan Petrucha/Massimo Fecchi

Salaperäinen sumujen tartaani - Silvia Martinoli/Paolo Mottura

Mahdoton tehtävä 13 - Bruno Sarda/Marco Meloni

Ilta oopperassa - Fausto Vitaliano/Marco Mazzarello

Valoa pimeään - Rodolfo Cimino/Carlo Limido

Itsetunto koetuksella - Riccardo Secchi/Massimo Fecchi

Etsivä Kaasi ja älytön neronleimaus - Marco Bosco/Sergio Asteriti

Fantom Ankka iskee jälleen - Marco Gervasio

Levoton lomakylä - Valentina Camerini/Danilo Barozzi

Vuosi 2012 on ollu taskarien saralla oikein hyvä. Olemme päässeet nauttimaan pitkistä helmistä kuten Castyn Mikki Hiiri ja huomisen maailma sekä Fausto Vitalianon, Marco Boscon & Lorenzo Pastrovicchion Tuplanolla ja pelin säännöt ja vanhoista klassikoista, joista maininnan ansaitsevat esimerkiksi Romano Scarpan Kallisarvoinen kalansaalis ja Carlo Chendin & Luciano Bottaron Raketti Jupiteriin. Eikä pidä unohtaa myöskään ajankohtaisia aiheita mitä käsiteltiin mm. Carlo Panaron & Alessandro Perinan Lumoava EM-turnaus- ja Francesco Artibanin, Giorgio Cavazzanon, Paolo Motturan, Fransisco D´Lippoliton & Marco Gervasion Tuplanolla ja Olympoksen arvoitus- tarinoissa. Nyt onkin mitä loistavin sauma jäädä odottelemaan ensivuotta!