Hae tästä blogista

perjantai 6. tammikuuta 2012

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 385

Aku Ankan taskukirja 385 – Hyvä tuli!

Hauskaa uutta vuotta!!!

On vuoden ensimmäisen taskariarvostelun aika ja viime tammikuiseen tapaan polkaistaan tämäkin vuosi käyntiin kahdesta muissa taskarimaissa erikseen julkaistuista kirjoista, mutta täällä Suomessa yhdeksi tuplapokkariksi kootulla numerolla. Sisäsivun artikkelissa huomioidaan 75-vuotiasta 313:sta ja viittaapa yksi kirjan tarinakin auton ensi-esiintymistä elokuvassa ”Don Donald (1937)”.

Roope-setä - Talvinen Taistelu - Winter Siege of the Money Bin

Johtosarjassa Roope kummastelee leutoa talvea, mikä osuukin sopivasti tämän vuotiseen talveen. Milla Magia on päättänyt saada Roopen esikoiskolikon itselleen, tällä kertaa käyttäen apunaan mahtavaa Beiraa, kelttien talven jumalatarta. Beira langettaa rahasäilön ympärille loitsun, joka kuorruttaa rakennuksen ja sen sisällön jäällä. Kun loitsuminen on hoidettu, lähtee Milla hakemaan ensilanttia, mutta kohtaakin yllätyksen. Italialaistanskalaiset yhteistyöt näyttävät viime aikoina yleistyneen. Lieko Egmontilla pulaa taskariin sopivista piirtäjistä? Tarinan ovat kuitenkin kirjoittaneet Akkaristakin tuttu parivaljakko Pat ja Carol McGreal. Heidän tasoonsa nähden tarina on tuttua peruhuttua, mutta Giorgio Cavazzanon mestarilliset piirrokset nostavat tarinan tunnelmaa.

Musta Pekka – Loputon uuden vuoden aatto - Gambadilegno
e il blocco di Capodann


Lanttijahdin jälkeen lukijaa viihdyttää Musta Pekka ja Poliisimestari Sisu tarinassa, jossa kaksikko lähtee etsimään Sirkan ystävän, Mervin, kaapattua miestä. Mervin tytär toivoi, ettei vuosi vaihdu ennen kuin isänsä on saapununut kotiin. Musta Pekka taas on luvannut Hertalle, että tämä saa viettää ihanan illan eikä annan minkään pilata sitä. Tarina on kiinnostava jo pelkästään siksi, että siinä nähdään päähenkilöinä Musta Pekka ja Simo Sisu, mutta myös siksi, että tarinassa heidän keskenäistä suhdettaan syvennetään entisestään. Mikki jätetään seikkailussa selkeästi taka-alalle, jotta Pekan ja Simon puolista tulisi varmasti esille sellaista mitä ei välttämättä muissa tarinoissa nähtäisi. Simo esimerkiksi ihmettelee kun Pekka tituleeraa häntä etunimellä. Kohtausta ei sen enempää perustella, mutta se kiinnitti ainakin minun huomiotani. Tarinan idea tuo mieleen jokunen vuosi takaperin julkaistun tarinan ”Päättymätön Vuosi”, mutta Alberto Savini ei sorru suoraan matkimiseen. Piirtäjäksi valittu Corrado Mastantuono on ollut huippuvalinta.

Taikaviitta & Viitatar - Täydellinen poikaystävä - Paperinik,
Paperinika e il fidanzato perfetto


Aku sotkee vahingossa tavallisten karamelliensa sekaan UhKA-pillereitä ja unohtaa kuka on. Iines aikoo ottaa unohduksesta kaiken hyödyn irti ja koettaa muuttaa Akua itselleen miellyttävämpään suuntaan.  Samalla kaupungilla riehuva rikollisuus kasvaa kun Taikaviittaa ei näy missään. Viitattaren on ryhdyttävä tuuraamaan Ankkalinnan ”vakituista” oikeuden puolustajaa. Samaan aikaan Akun muisti alkaa palailla… Fausto Brizzi ja Riccardo Secchi ovat saaneet aikaiseksi mukavan tarinan jossa vaihteeksi valokeilaan pääsee myös naispuolinen supersankari. Tarinassa tunnutaan osittain unohtavan, että Viitatar teki paluun taskarissa 344, mutta edellisestä taskariesiintymisestä on kuitenkin kosolti aikaa joten tietynlaisen paluun hahmo tekee joka tapauksessa. Tämäkin tarina esittää Taikaviitan tumpeloivana sählärinä jonka takia alun alkujaan Viitatar hävisi sarjakuvista moniksi vuosiksi. Silti odotan mielenkiinnolla uusia Viitatar-tarinoita ja sitä, kuinka supersankarittaren suosio pysyy yllä tänä päivänä.

Pelle Peloton – Monien mahdollisuuksien maali -Archimede e
l'indecisione colorcambiante


Pelle Peloton keksii maalin joka vaihtaa väriä kosketuksesta. Maalista tulee heti myyntihitti ja kaikki Ankkalinnalaiset ostavat sitä. Maalin värivalikoimassa on valitettavasti eräs pikkuinen ”mutta”. Tämän kaltaisia tarinoita, joissa Ankkalinna on jonkin villityksen kourissa, löytyy niin monia, ettei tämäkään tarina jaksa erityisemmin innostaa. Juoni ei tarjoa oikein mitään uutta ja kiinnostavaa. Stefano Ennan kirjoittaman tarinan on kuvittanut Ottavio Panaro.

Roope-setä ja Kroisos Pennonen – Torniterapiaa - Zio Paperone, Rockerduck e la cura della torre

Pennosen voitosta masentunut Roope lähtee vihreän metsän siimekseen etsimään terapiatorneja jotka virittäisivät aivotoiminnan äärimmilleen. Kroisos saa myös vihiä torneista ja aikoo päästä paikalle ennen Roopea. Aku saa kuitenkin selville professori af Aifodvärkiltä, että tornit ovat tuhoisia jos niitä ei osata käyttää oikein. Rodolfo Cimino lähettää Ankat jälleen tuntemattomille maailmankolkille etsimään outoa aarretta. Tarina kulkee mukavasti ja on jaksotettu siten, ettei se ole pitkästyttävä.
Maurizio Amendolan piirrokset saavat hahmot näyttämään sympaattisen viattomilta.

Mikki Hiiri – Hämärämiesten vartija - Through A Mickey Darkly

Joaquinin piirtämässä tarinassa Maukka ja Mikko Hiiru ovat etsintäkuulutettuja rikollisia ja kuin samasta sukupuusta Mikki Hiiren kanssa. Poliisimestari Sisu soluttaa Mikin Hiirun rikollissuvun sekaan ottamaan konnat kiinni itse teossa. Maukka ja Mikko kuitenkin alkavat epäillä, että heidän joukkoihin on päässyt sisään vakooja ja he ovat varmoja, että kyseessä on juuri Mikki Hiiri. Egmontin taskareihin tuottamia Mikkitarinoita ei ole juuri viimekuukausina näkynyt. Edellisestä taitaa olla aikaa peräti 10 kuukautta. Tätä tarinaa lukiessa ymmärtää hyvin miksi italo-Mikki on nykyään tutumpi näky taskarin sivuilla. Stefan Petrucha ei ole onnistunut kasaamaan niin kiinnostavaa juonta, että tarina yltäisi italialaismestarien tasolle. Sarjakuvaa ei kuitenkaan voi mielestäni haukkua huonoksi. On kiinnostavaa seurata miten Mikki jallittaa konnia, mutta myös sitä saako pahisjoukko oikean hiiren kiinni vai ei. Tosin me kaikkihan tiedämme kuinka tarinassa lopulta tulee käymään.

Taavi Ankka – Informaatiovyöry - Pico e la cultura informatica

Taavilla on ongelma kirjastonsa kanssa. Pelle ohjeistaa ystäväänsä skannaamaan kirjansa ulkoisille kovalevyille, jotteivat ne veisi niin paljon tilaa. Kun tilaa sitten kovalevyn hommaamisen jälkeen löytyykin, innostuu Taavi skannamaan yhä uusia ja uusia kirjoja kovalevyille.  Lopulta kaupunki kuitenkin ilmaisee tyytymättömyytensä neron professorin pihaa kohtaan. Marco Meloni on piirtänyt Stefano Ambrosion kirjoittaman hersyvän hauskan Taavihupailun. Vaikka tarinassa ei olekaan kuin  4-sivua niin juuri näin ne pitäisikin käyttää.

Aku ja Touho - Viimeinen tehtävä - Paperino, Paperoga e l'ultima missione

Agentit ToTa 12 ja LäPä 7 saavat viimeisen toimeksiantonsa kun he testaavat tilalleen tulevia robotteja. Kaksikko ryhtyy nauttimaan leppoisasta elämästä, mutta huomaavat pian, että roboteissa on jotain mätää. En muista olisiko muissa ATP-tarinoissa kerrottu Akun ja Touhon lopettamisesta, mutta muilta osin tarina ei juuri poikkea tutusta ja tyls… öh, siis turvallisesta kaavasta. Tarinan tekemisestä vastaavat Matteo Venerus ja Marco Mazzarello.

Milla Magia – Noitakonstit kiertoon - Amelia e il transfert stregonesco
Milla Magia on jälleen pöllimässä Roopen ensilanttia, mutta tämäkään yritys ei ota onnistuakseen. Hän saa mieleensä muuttaa Roopen Noidaksi ja itsensä tavalliseksi ankaksi jotta rahasäiliön turvajärjestelmät ajaisivat isäntänsä ulos ja päästäisivät Milla Magian sisälle. Aukottomassa taijassa on vain yksi heikko kohta - sen loihtija.  Kerrankin Milla koittaa yksinkertaista tapaa jolla hänen onnistuukin napata kolikko, mutta tarinan kirjoittaja Carlo Panaro on valitettavasti löysäillyt tarinan ratkaisua keksiessään. Roope vain ilmestyy Vesuviukselle tajutessaan omaavansa taikavoimia.

Aku Ankka – Laiskottelun loppu - Paperino e la pigrizia... a doppio taglio

Aku karkaa ”työintoisia” sukulaisiaan piiloon Lepo-klubin salaiseen bunkkeriin ystävänsä Petteri Possun kanssa. Sillä välin Avaruusoliot sädettävät koko Ankkalinnasta laiskoja vetelyksiä kaapatakseen nämä omalle planeetalle orjatöihin. Herättyään ja saatuaan selville maanpäällisen tilanteen Aku ja Petteri ryhtyvät pelastusoperaatioon jotta koko Ankkalinnaa ei uhkaisi orjuutettu tulevaisuus. Aika kehno ja tyhmä tarina täysin utopistisella juonella. Tykkään siitä, että sarjassa näkyy Akun ensiesiintymisen aikainen kaveri, mutta suomentaja ei ole sitä tainnut tajuta. Petteri Possu kun esiintyy tässä tarinassa nimellä Simo.

Ruutu tarinasta tarinasta "Täydellinen poikaystävä"
Tupu, Hupu ja Lupu - Alppihiihtoa antaumuksella - Qui, Quo,
Qua e lo sci alpino


Ankanpojat perehtyvät alppihiihdon saloihin. Marco Gervasio on sekä kirjoittanut, että piirtänyt hauskan opetushenkisen sarjakuvan joka sopii talviseen ajankohtaan.

Iines Ankka  - Ajelulla - Driving Miss Daisy
Akulta ja Iinekseltä jäävät meksikolaishenkiset juhlat väliin kun Akun auto tekee tenän. Iines hommaa Akulle Hannun onnen avustuksella uuden huippuhienon Lamporkiinin. Mutta kun Iines lähtee ostoksille ja jättää Akun vahtimaan autoa huomaa hän pian sen kiinnostavan kaikkia kanssakulkijoita. Kaksikko poistuu paikalta, mutta menettävät auton onnettomuudessa. Aku saa vanhan 313:sa korjattua ja he viettävät siinä Iineksen kanssa romanttista kynttiläillallista Iineksen syntymäpäivien kunniaksi. Flemming Anderssen on piirtänyt ilmeiseti 313:n ja Iineksen synttäritarinaksi tarkoitetun hauskan tarinan. Tarinassa viitataan elokuvaan Don Donald jossa Akun auto ja niin kutsuttu ”esi-Iines” eli Donna Ankka tekevät ensiesiintymisensä. Iines nähdäänkin Donna Ankan asussa muutamalla tarinan sivulla.

Mikki Hiiri – Miq Qin ja mietteliään lohikäärmeen salaisuus
- Topo-Lee e il segreto del dragone pensoso

Mestari Ho pongin oppipoika Miq Qin lavastetaan syylliseksi koruvarkauteen ja hänet karkotetaan kylästä. Matkallaan hän tapaa tytön nimeltä Min Nin. yhdessä he harjoittelevat taistelulajeja ja palaavat Ho Pongin opinahjoon jossa Mus Tao havittelee lohikäärmepatsaan sisälle säilöttyä voittamattomuuden salaisuutta. Miq Qin ja Min Nin tekevät Mus Taon aikeet tyhjiksi ja passittavat tämän telkien taakse ja kuten hyviin tapoihin kuuluu, on hyväntekijä palkittava. Italialaisen käsikirjoittaja Rudy Salvagnini ja piirtäjä Graziano Barbaro antavat lukijalle mainion näytteen kuinka Mikki-tarinoita tehdään. Historialliset seikkailut lisäävät muutenkin tarinan kiinnostavuutta joten tässä tarinassa ei ole epäonnistuttu. Ottakaa Egmontilla mallia!

Taikaviitta – Hyväntekijä hyökkää - Paperinik e l'amichevole minaccia

Corrado Mastantuonolta
nähdään toinen tarina ja tällä kertaa mestari on päässyt piirtämään Taikaviittaa. Aku on huolissaan Pelle Pelottoman rankoista työpäivistä. Keksijä kaipaisi pikimmiten lepoa, mutta vaativia asiakkaita on riittämiin. Vaativin heistä on Roope-setä jonka juttusille Aku usuttaakin Taikaviitan. Rahasäiliöllä tapahtuu kuitenkin kummia. Mystinen varas vie koko säiliön sisällön kertaheitolla ja käyttää Karhukoplaa hämäyksenä. Taikaviitan täytyy ottaa selvää kenestä on kyse ja saa kuin saakin selville varkaan henkilöllisyyden. Kyseessä ei vain ole kuka tahansa konna. Bruno Ennan kirjoittata Taikaviitta-tarina pesee monet nykyiset ”tusinataikikset” mennen tullen. Tarina etenee dekkarimaisesti kohti loppua ja jättää loppuratkaisun jännittävästi auki mahdollista jatko-osaa varten.

Roope-setä – Kauhea Kiukku-Viu - Zio Paperone e l'abominevole Peu Meu

Roope-setä lähtee etsimään Kiukku-Viu hirviön vartioimaa aarretta. Aku ja Ankanpojat lähtevät mukaan ja saavat kinuttua itselleen kerrankin palkkion tekemästään reissusta. Roope ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi tyytyväinen aarrejahdin tuomaan antiin. Ciminon kirjoittama tarina tämäkin joten totta kai ankat etsivät aarretta kaukaisilta mailta oudolla kulkuvälineellä. Näitten normien bongaaminen tarinassa oli valitettavasti ainoa hauska seikka sen lisäksi, että Aku onnistuu viimein jallittamaan Roope-setää. Tämä on toinen Ottavio Panaron piirtämä seikkailu tässä kirjassa.

Aku ja Touho – Musikaalista menoa - Paperino e il carburante musicale

Kirjan toinen ATP-tarina on tätä edeltävän tarinan tavoin Ottavio Panaron piirtämä. Tarinassa LäPä 7 Ja ToTa 12 lähtevät etsimään musiikilla kulkevan auton prototyyppiä minkä ATP:n vihollisjärjestö Blonk aikoo varastaa. Vaikka tarinan idea on hyvä, jää sisältö valitettavasti tyypilliseksi ATP-sekoiluksi.  Itse asiassa tällaiset samaa kaavaa toistavat agenttisekoilut eivät jaksa järin enää innostaa niitten juonen liiallisen toistuvuuden takia. Jutusta ei jää juuri mitään mieleen.

Roope-setä – Prinssi rahanen - Il bell'addormentato nel deposito

Milla Magia on saanut tarpeekseen siitä, että hänen jatkuvat yrityksensä Roope Ankan ensilantin varastamiseksi menevät aina mönkään. Jos hän ei saa rahaa, ei Roopekaan tee sillä mitään. Milla noituu ensilantin joka nukuttaa Roopen ikiuneen. Rahasäiliö alkaa muistuttaa sadun Ruususen linnaa piikkiohdakkeineen ja lohikäärmeineen. Vain tosirakkaus voi herättää uinuvan pohatan… Kirjan kolmesta tarinasta, joissa Milla Magia esiintyy, tämä on ehdottomasti onnistunein. Vaikka noita-ankan rooli jääkin lyhyeksi ei tarina lähtisi käyntiin ilman Millan osuutta. Aku, ankanpojat, Juuso, Riitta, Taavi ja Pelle yrittävät parhaansa mukaan herättää nukkuvaa Roopea. Lorenzo Pastrovicchio on kuvittanut tarinan erityisen tunnelmallisesti Fabio Michelini kirjoittaman juonen pohjalta.

Karhukopla – Hyvän käytöksen viikkoI Bassotti e la settimana della buona creanza

Sergio Cabellan kirjoittamassa ja piirtämässä tarinassa Roope saa vastaansa Karhukoplan. Hyvän käytöksen viikkona vastapeluria on kohdeltava kohteliaasti ja tämä on käytettävä vierailulla molempien asunnossa. Sanomattakin selvää, että Roopea tämä ei järin innosta. Ei vaikka kilpailun voittamisesta on luvattu muhkea summa rahaa. Vastakkainasettelu on melko yleistä Italialaisissa tarinoissa. Jos juoni on toteutettu hyvin ne viihdyttävät, jos ei niin eivät sitten. Tätä tarinan suola on Roopen töykeät kommentit Karhukoplaa kohtaan kilpailun aikana. Ja vaikkei maailman rikkain Ankka voitakaan kilpailua, hän tietää kyllä kuinka ottaa viikosta kaikki hyöty irti.

Indiana Hopo – Kadonnut Kaivanto - Indiana Pipps e il soccorso obbligato

Kaivanto on tehnyt arkeologisesti merkittävän löydön. Pian poliisi ottaa Indiana Hopoon yhteyttä ja kertoo, että Kaivanto on siepattu. Indiana Hopo ja Mikki lähtevät selvittämään Kaivannon kohtaloa, mutta kun he viimein löytävät tämän huomaavat he Kaivannon huiputtaneen heitä. Indiana Hopo on suosikkihahmojani ja tämä tarina on piristävää luettavaa. Vastaavanlaista juonta ei varmasti ole vielä tehty joten käsikirjoittajaparia Giorgio Figusia ja Roberto Gagnoria voi mennä hyvillä mielin kehumaan. Tässä tarinassa nähdään myös Kaivannon melko mahtipontinen kotitalo. Elo saattaisi kyllä olla vaarallisen puoleista.

Aku Ankka - Putki ja pamaus - Frigid, fiery fowls

Vuoden ensimmäisen taskukirjan päättää Mark ja Laura Shawin käsikirjoittama tarina jossa Aku ja Roope matkaavat kylmään Alaskaan jäätiköllä sijaitsevalle öljynporauslautalle jossa öljynnostaminen on pian alkamassa. Ennen sitä Roope kuitenkin pitää esittelykierroksen lautalla. Putkistossa Akulta leviää koko hänen setäänsä varten mukaansa ottama lääkevarasto ja ankat jäävät nalkkiin öljyputkeen kun pumppaus aloitetaan. Shawin kaksikon lopetustarina on tuttua Egmont-tyyliä. Tämän kaltaisia tarinoita sai vielä taannoin Bancells kuvitettavaksi, mutta onneksi tämäkin projekti on toteutettu Italia-Tanska-yhteistyönä joten piirtäjäksi on saatu Marco Gervasio.

Vuosi 2012 ei ala erityisen vahvoissa, muttei erityisen kehnoissakaan merkeissä. Näihinkin 512 sivuun mahtui niin hyvä kun huonoja tarinoita, mutta ehkä enemmistö jäi kuitenkin vain kultaisen(vai pitäisikö sanoa keltaisen) keskitien rajapyykille. Ensi kuussa pääsemme sitten mitä ilmeisimmin nauttimaan pitkästä Tuplanollakertomuksesta. Innolla odotan…

Ei kommentteja: