Hae tästä blogista

torstai 13. joulukuuta 2012

Arvostelu: Roope-setä 400

Vuoden 2012 viimeinen Roope-setä on samalla myös sarjan 400. julkaisu. Tuttuun tapaan Henendo arvostelee myös tämän julkaisun, joten olkaapa hyvät:

Roope-setä 400

Joulukuun Roope-setää ympäröivät hieman harvinaisemmat, äärimmäisen kutkuttavat juhlatunnelmat. Syynä tälle on tietenkin se, että uusin läpyskä sattuu olemaan sarjan neljässadas. Onnittelut! Mainittakoon samalla, että myös itse hahmo, Roope-setä, juhlii 65-vuotista taivaltaan. Tuplaonnittelut!

Toimitus paljasti jo aiemmin, että juhlanumeroon on luvassa Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon Itämerta lähestyvä herkku. Myös lehden kansi viestii tästä: Ropsulle epätyypillisempään tapaan Cavazzanon piirros täyttää etukannen lisäksi takasivun sekä sivustan. Hienoinen pettymys on se, ettei juhlanumeroon ole ahdettu tavallista enempää sivuja. Nyt olisi ollut hieno tilaisuus ilahduttaa jollakin erityisen pitkällä klassikolla – tai miksei vaikkapa uudemmallakin erikoisuudella.

Johtosarjana toimii kuitenkin Korhosen ja Cavazzanon yhteistyön tulos. On erittäin valitettavaa suurista ja pitkään kypsyneistä ennakko-odotuksista johtuen todeta, että Meren vaarat -nimeä kantava sarja floppaa pahasti. Tarina ei ole lainkaan odotetunlainen: luvassa ei ole mahtavaa spektaakkelia, vaan keskivertojuttu, jota nyt vain on satuttu hehkuttamaan enemmän ja jonka tekijämiehet eivät ole sitä peruskauraa. Juoni on yllättävän yllätyksetön ja koko tarinan läpijuoksu sanalla sanoen heikko. Ainoa erikoisuus tässä lienee sitten se, että se on sijoittuvinaan Itämerelle. Cavazzanon piirroksista ei ole pelastamaan uppoavaa laivaa, vaan ne ovat kuin menon mukana täysin turtuneita.

Myös lehden toinen sarja on kuvitukseltaan jo tutuksi tulleen maestron käsialaa. Cavazzanon laajaa läsnäoloa voitaneen juhlallisuuksien keskellä perustella sillä, että myös hän viettää Roope-sedän (nimenomaan hahmon) tavoin tänä vuonna 65-vuotisjuhliaan. Triplaonnittelut! Fabio Michelinin käsikirjoittama Ensimmäistä etsimässä on alun alkaen julkaistu italialaisen Topolinon (Mikki Hiiri) 1500. numerossa. Selkeistä kliseisyyksistään huolimatta sarja on kuitenkin paikka paikoin jopa riemastuttava paukku. Suurin puute on sen loppuminen kesken. Tarjolla olisi ollut saumoja pidempään ja vielä viihdyttävämpään juttuun. Cavazzanon kuvitus näyttää laadukkaammalta kuin lehden avanneessa Itämeri-seikkailussa.

Lehden päättää talvisissa tunnelmissa Pikku-Aku-sarja Ihmeellinen aarrekätkö, jonka takana lymyilevät Augusto Macchetto ja Antonello Dalena. Dalenan piirrokset ovat sarjan tyyliin täysin sopivia ja Macchetton juonikin on erittäin näppärä. Tästä löytyy aitoa tunnelmaa! Enpä olisi uskonut, että Roope-sedän 400. numeron paras tarina tulisi olemaan Pikku-Aku-juttu, kun kilpailijoina oli kaksi Cavazzanon piirtämää sarjaa, joista toinen vanha juhlatarina ja toinen Korhosen kirjoittama Itämeri-aiheinen, spesiaalitapaukseksi pyrkivä sarja! Näin se nyt kuitenkin on. Ihmeellinen aarrekätkö on fiksu kokonaisuus, joka ei pyri olemaan mitään sen enempää kuin mitä se rehellisesti on.

Pikku-Akua löytyy myös Donald Soffrittin stripin muodosta. Paikoilleen ovat löytäneet myös In English -pätkä sekä dekkaripähkinä. Päivän pamaus on juhlan kunniaksi laajentanut itseään täksi kerraksi monisivuiseksi. Käsittelyssä on monta aihetta. Paljastuu muun muassa, että Korhosella saattaa tulevaisuudessa olla jälleen jotain tekemistä Taskareiden kanssa. Odottakaamme sitä ja seuraavaa Ropsu-vuotta mielenkiinnolla!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Uusi Ankkalinnan Pamaus ilmestynyt!

Ankkalinnan Pamaus numero 27 on nyt ulkona! Tällä kertaa lehdessä paneudutaan mm. seuraaviin aiheisiin:

Akateemiset Ankka-tutkimukset.
Katja Kontturin Don Rosa -essee.
Väitöskirja Don Rosasta.
Kari Korhosen haastattelu.
Disneyn joulustripit.
Tyhjälän joulu lähianalyysissä.
Ankalliskirjallisuuden klassikot 1.


Ei siis kannata missään nimessä misata tätäkään numeroa. Huomioithan, että kyseessä on 8. volyymin viimeinen läpyskä, joten nyt jos koskaan on aika uusia tilaus. Ja ohjeet tähän löytää tuttuun tapaan Ankkalinnan Pamauksen sivuilta.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 396


Aku Ankan taskukirja 396 – Jäljillä

Vuosi 2012 virittelee viimeisiään ja joulukuun taskukirjassa pääsemme seuraamaan Akun toilailuja mm. agenttimaailmassa. Kirjan kansitarinassa, Mahdoton tehtävä 13, Roope lähettää Akun hakemaan arveluttavaa videopätkää, mikä olisi kohtalokas hänen imagoaan ja liiketoimiaan ajatellen. ATP-tarina, jossa poikkeuksellisesti Akun aisaparina toimiikin SaTu1 eli Satumainen Tuuri 1 peitenimen omaava Hannu Hanhi. Jatkuvien pieleen menneiden agenttisekoilujen takia Hannun onnelle olisi tehtävässä käyttöä, mutta asiat eivät sujukaan ihan niin ”onnellisesti” kuin ne on suunniteltu.

Ilta oopperassa taas jatkaa Akun vaiheita Toimiston palveluksessa, kun Tuplanolla lähetetään Milanoon lomapäiviään viettämään. Ei ole yllätys, että paikanpäällä lomailu jää taka-alalle kun Akun täytyy yhtäkkiä järjestää paikallisen muotinäytöksen turvajärjestelyt. Samalla hän tulee selvittäneeksi, kuka hänet aikoinaan pudotti jyrkänteeltä ihka ensimmäisessä, unohdetussa seikkailussaan.

Molemmat agenttitarinat ovat varsin mukavia tarinoita. Vaikka ATP-sarja jatkaakin tutulla tohelolinjallaan, on Hannu virkistävää vaihtelua Akun aisapariksi. Varsinkin tässä tarinassa, kun Aku kuvataan kerrankin onnistujana, miltei loppuun asti. Tuplanolla-tarina yllättää puolestaan jatkamalla juonta, vaikka tarinalta helposti odottaakin vain turhaa täytettä punaisen langan pitkittämiseen. Vaikka sarjoja ei julkaistakaan samassa järjestyksessä kuin Italiassa, ovat jaksovalinnat (ainakin toistaiseksi) onnistuneet välttämään tympeitä ”ei julkaistu Suomessa” laatikoita.

Marco Gervasio sen sijaan on luonut jälleen kiinnostavan tarinan Taikaviitan historian ympärille. Tarinassa Fantom Ankka iskee jälleen pureudutaan Fantom Ankan keksintöjen ja apuvälineiden historian ympärille ja onnistuupa Gervasio tuomaan mukaan onnistuneen vaikkakin perinteisen juonenkäänteen sivuhahmoineen. Tarina kärsii kuitenkin lyhyydestä ja ainakin minua hieman häiritsee se asia, että Fantom ja Roosa käyskentelevät naamiot kasvoillaan kotonaan.
Hannu Hanhi salaisena agenttina
Etsivä Kaasi ja älytön neronleimaus. Tarinassa pelleillään Kaasin yhtäkkisellä viisastumisella, mikä johtuu ukkosen ja Kaasin käsittelemän tietokoneen kanssavaikutuksista. Sarjan piirtäjäksi valikoitunut vanhan luokan mikkimestari Sergio Asteriti ei tunnu olevan oikein kotonaan Kaasin ja Murskeen edesottamuksia kuvatessa. Nykytoimitus on ilmeisesti laskenut piirtäjän keskikastiin kun pitkistä Mikki-seikkailuista tutun tekijän näkee enää piirtelevän tällaisia halpistarinoita.

Massimo Fecchi on pitkänlinjan johtosarjapiirtäjä taskareissa. Nykyään jo tutun I/D-koodisen kustannusyhteistyön ansiosta väsähtäneiden tanskalaistarinoiden kuvittaja on päässyt piirtämään ennalta arvaamattomamman sarjakuvan Itsetunto koetuksella. Itseluottamuksensa menettänyt Aku alkaa tässä tarinassa elämään guru Esaputra Saarisputran viisaiden neuvojen mukaan. Akun sukulaiset eivät tietenkään tykkää tästä ja väärentävät joka viikko ilmestyvän Akun suosikkilehden omien, itsekkäiden tarkoitusperiensä mukaan. Tarina on juoneltaan kohtalaisen hyvä, mutta sen tapa käsitellä Akua ja tämän perhettä ahdistaa lukijaa. Varsinkin kun koko tarinan ajan itsetunto-ongelmiensa kanssa paininut Aku kuvataan sarjan lopussa häviäjäksi. Käsikirjoittaja Riccardo Secchi olisi voinut kääntää sarjakuvasankarin tarinan aikana kokemat vääryydet voitoksi. Tällaisenaan sarja antaa käsityksen, että pettämällä pääsee voittoon.

Kirjan ehdottomasti paras tarina on jälleen Mikki-universumiin sijoittuva aikamatkaseikkailu Salaperäinen sumujen tartaani. Marlin ja Zapotek lähettävät Mikin ja Hessun selvittämään, keksittiinkö tartaanikuvioutu kangas jo 200-luvulla. Kaksikko tempautuu mukaan auttamaan nuorta vaatturia, joka muiden ihmisten kanssa kamppailee kylää tyrannisoivaa hallitsijaa vastaan. Hämmennystä aiheuttaa myös kylän läheisissä joissa ja lammissa asustava tarunomainen vesihevonen. Silvia Martinolin kaunis tarina on kuin wanhan ajan satu, jossa paha saa aina palkkansa. Paolo Mottura on jälleen paras mahdollinen kuvittaja tällaiselle unenomaiselle tarinalle.

Joulukuun taskari sisältää vain yhden todella hyvän tarinan ja liudan keskivertotarinoita. Miksikään klassikkotaskariksi pokkarista tuskin on, mutta kelpo junamatka lukemistoksi se ehkä pystyy.

Kirjan tarinat

Paluu todellisuuteen - Stefan Petrucha/Massimo Fecchi

Salaperäinen sumujen tartaani - Silvia Martinoli/Paolo Mottura

Mahdoton tehtävä 13 - Bruno Sarda/Marco Meloni

Ilta oopperassa - Fausto Vitaliano/Marco Mazzarello

Valoa pimeään - Rodolfo Cimino/Carlo Limido

Itsetunto koetuksella - Riccardo Secchi/Massimo Fecchi

Etsivä Kaasi ja älytön neronleimaus - Marco Bosco/Sergio Asteriti

Fantom Ankka iskee jälleen - Marco Gervasio

Levoton lomakylä - Valentina Camerini/Danilo Barozzi

Vuosi 2012 on ollu taskarien saralla oikein hyvä. Olemme päässeet nauttimaan pitkistä helmistä kuten Castyn Mikki Hiiri ja huomisen maailma sekä Fausto Vitalianon, Marco Boscon & Lorenzo Pastrovicchion Tuplanolla ja pelin säännöt ja vanhoista klassikoista, joista maininnan ansaitsevat esimerkiksi Romano Scarpan Kallisarvoinen kalansaalis ja Carlo Chendin & Luciano Bottaron Raketti Jupiteriin. Eikä pidä unohtaa myöskään ajankohtaisia aiheita mitä käsiteltiin mm. Carlo Panaron & Alessandro Perinan Lumoava EM-turnaus- ja Francesco Artibanin, Giorgio Cavazzanon, Paolo Motturan, Fransisco D´Lippoliton & Marco Gervasion Tuplanolla ja Olympoksen arvoitus- tarinoissa. Nyt onkin mitä loistavin sauma jäädä odottelemaan ensivuotta!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Mel Shaw (1914-2012)


Animaattori Melvin "Mel" Shaw on menehtynyt.

Shaw aloitti uransa Disneyllä jo vuonna 1937 itse Walt Disneyn palkkaamana. Tämän jälkeen hän ehtikin työskennellä monien klassikoiden parissa, joista maininnan ansaitsevat etenkin Fantasia (1940) ja Bambi (1941).

Shaw palasi vuonna 1974 takaisin Disneylle oltuaan muissa hommissa II maailmansodan päättymisestä lähtien. Hänen kättensä jälkiä voi löytää monista tuoreemmistakin tutuista elokuvista kuten Kaunotar ja hirviö sekä Leijonakuningas. Etenkin Kaunotar ja hirviö- elokuvaan tehdyt pastellikuvitukset ovat oivallinen osoitus Shawin kyvyistä.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Taitavat Feriolit


Suomessakin muutamaan otteeseen vieraillut Cesar Ferioli (kuvassa) ei selvästikään ole perheensä ainoa talentti. Hänen tyttärensä, Irene Ferioli, on nimittäin osaava laulaja. Alla hänen hurmaava tulkintansa You are my Sunshine- kappaleesta. Tästä naisesta vielä takuulla kuullaan!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 395

Ville T. jatkaa taskareiden arvostelijana tuttuun tapaan, tässä tämän kuukauden ajatukset:

Aku Ankan taskukirja 395 – Lorun loppu

Marraskuun pimeitä iltoja pelastamaan on tullut vuoden toiseksi viimeinen Aku Ankan taskukirja tai oikeastaan pelastusta tarvitsisi maailma. Ainakin maailmanloppua sivutaan kannen ja sisäsivun artikkelin lisäksi kirjan päättävässä tarinassa Ennustus menneisyydestä. Fausto Vitaliano on tarttunut varsin ajankohtaiseen aiheeseen, sillä uutiset ja media ovat tuoneet kyllä jokaisen kuuluviin muinaisen Maya-kansan ennustuksen maailman lopusta. Sittemmin vääriksi havaitut ennustukset on todistettu vain Maya-sivilisaation yhden kalenterijakson päättymiseksi. Aku Ankassa on aina käsitelty ajankohtaisia aiheita, joten tottahan tämäkin oli otettava käsiteltäväksi.

Tarinassa itsessään käydään hienosti läpi Mayojen historiaa ja sivutaan tänä jouluna päättyvää kalenteria. Tarina alkaa kiinnostavasti, mutta ei valitettavasti jaksa kannatella lukijan mielenkiintoa viimeisille sivuille saakka missä alun maailmanlopun uhka jää äkkiseltään taka-alalle ja juoni äityy tavalliseksi Ankka-sekoiluksi. Siltikin ajankohtaisuudeltaan tarina on piristävä sisällönosa taskukirjaan. Piristävyyteen vaikuttaa varmasti myös mestari Giorgio Cavazzanon tekemät upeat kuvitukset.

Edellisen kuun taskarin tapaan tästäkin numerosta löytyy Palle Pulppu-sarjakuva. Taikaviitan logoa kannattelevassa sarjakuvassa Pulppu palaa supersankarin saappaisiin Metakkamiehenä jota (yllättäen edellisen kuun taskarin tapaan) ei ollakaan ennen Suomessa nähty. Muuten niin hauskasta tarinasta häviää koko sen tuoma sanoma kun lukijaa häiritsee Pallen kaksoishenkilöllisyys ja jatkuva edelliseen näyttäytymiseen viittaaminen. Olisiko taskareita kasaavalla toimituksella aihetta miettiä tarinavalintojaan hieman tarkemmin. Tuskin kovin monet lukijat tällaisesta ilahtuvat. Supersankarirymistely on kokonaisuudessaan Corrado Mastantuonon käsialaa.

Fabio Celonin kaunista kuvitusta Dracula-tarinaan.
Kirja sivuaa myös joltisenkin ajankohtaista joskin jo mennyttä halloween-teemaa. Pokkarin sisältä löytyy kuusi enemmän tai vähemmän kauhukategoriaan rinnastettavaa sarjakuvakertomusta. Näihin kuuluvat totta kai PAM-saagan uusin osa ”Piilotetun Auringon Maa” jossa parista aiemmasta osasta tuttu Iso Pamppu tekee paluun, Kekkerit ja Juuso & kilpaileva hovimestari joita en sen kummemmin menisi kehumaan. Mutta kauhukategorian selkeimmästä tähtitarinasta vuodan muutaman ylistyslaudeen. Enenemissä määrin on ilahduttavan hieno tunne nähdä pitkästä aikaa mestari Fabio Celonin piirrosjälkeä taskarissa ja on ilo päästä lukemaan sellainenkin pitkä, varmasti tuleva klassikko-tarina kuin ”Dracula”(joka muuten viittaa jo valmiiksi klassiseen tarinaan). Bruno Enna on kirjoittanut komean 72-sivuisen tarinakokonaisuuden jossa Draculan tarinaa kertovat tällä kertaa Mikki Hiiri kumppaneineen. Kertomuksessa on tilaa kehittyä ja siihen on mahdutettu rauhallisia keskustelukohtauksia sekä nopeatempoisempia toimintakohtauksia kuten kunnon seikkailussa kuuluu. Sarjakuva erottuu pituutensa ja juonensa lisäksi myös kuvituksella joka sopii kauhuteemaiseen Dracula-tarinaan kuin nokka naamariin. Celonin kauhunkalpeat ja osittain kuin aavemaisesti ”valuvat” kuvat ovat juuri omiaan tällaisen tarinan kuvittamiseen. Viimesilauksen ulkoasuun tuo erityisen sävykkäästi ja tummasti toteutettu väritys. Tällaisia helmiä Aku Ankan taskukirjat kaipaavatkin.

Joukossa on tuttuun tapaan sekä kehnoja suorituksia, että tavallisen hauskoja kohelluksia. Vaikka yksi helmi onkin mukaan lyöttäytynyt, ei se jaksa nostaa koko taskarin arvosanaa keskimääräistä korkeammalle. Mitä dekkaritarinoita sisältävä joulukuun taskari sitten pärjää ATP ja Tuplanolla-tarinoineen, se jää nähtäväksi…

Kirjan tarinat

Piilotetun auringon maa – Lars Jensen/Flemming Andersen

Kekkerit – Marco Palazzi

Dracula – Bruno Enna/Fabio Celoni

Metakkamiehen paluu – Corrado Mastantuono

Juuso ja kilpaileva hovimestari -  Gabriele Panini/Alessandro Gottardo

Aku Ankka ja Kultakylän aaveet - Fausto Vitaliano/Andrea Freccero

Halloweenin hirviö -  Carlo Panaro/Valerio Held

Ennustus menneisyydestä – Fausto Vitaliano/Giorgio
Cavazzano

Arvostelu: Roope-setä 399

Henendon kuukausittainen Roope-setä arvostelu tulee tässä, olkaapa hyvät:

Marraskuinen Roope-setä aloittaa Michele Mazzonin suorastaan mitäänsanomattomalla, mutta samalla teennäisen riemastuttavalla kannella. Kaikki siitä tulikin todettu yhden virkkeen sisällä, joten jatketaan suoraan johtosarjaan. Kuukauden klassikoksi julistettu Konkistadorien kultainen kaupunki, tekijämiehinään Frank Gordon Payne ja Massimo De Vita, räväyttää lehden kunnolla käyntiin. Kyseessä on sarja, jonka kulun kuvittelee aavistavansa lähtöasemista ja viihdyttävän sillä kuuluisalla keskiverron mitalla. Harvemmin tavattu käsikirjoittaja Frank Gordon Payne on kuitenkin oppinut läksynsä kiitettävällä tavalla eikä sorru ennalta arvattavuuksiin. Tarina yllättää käänteillään, jotka kaikesta huolimatta ovat sujuvia. De Vitan piirrokset ovat omiaan täydentämään kokonaisuutta, joka ei taitavuudestaan ja erilaisuudestaan huolimatta voi yltää virallisen klassikon asemaan. Juonen toimivuutta korostaa se, että myös se ennalta arvattava versio olisi ollut mukava nähdä, mutta toki parempi näin. Mieleen tämä jäänee paremmin kuin sarja, jonka erilaisia variaatioita näkee harva se kuukausi.

Monivalintatarina Missä Massu?, joka Ropsun laskujen mukaan on kaikkiaan kahdeksastoista Ankport-tarina, on Alberto Savinin ja Stefano Intinin käsialaa. Monivalintaseikkailut ovat mielenkiintoisia ja harvinaisempia tapauksia. Erityisesti lapsena ne viehättivät, mutta täysin omanlainen kiehtomuksensa niissä on säilynyt tähän päivään asti. Missä Massu? on loistava esimerkki laadukkaasta monivalintasarjasta. Joitakin runsas vaihtoehtotarjonta ja lyhyet, vain sivun mittaiset, tarinanpätkät valintojen välillä voivat ärsyttää, mutta nehän vasta tuovat haastetta peliin! Tästä ei voi kuin antaa täydet pisteet sekä sarjan tekijöille luovasta hulluudesta että Ropsun toimitukselle hienosta valinnasta lehden sivuille. Tällaiset tarinat ovat silloin tällöin tarjoiltuina mukavia piristyksiä ja parhaimmillaan lehden suola.

Lehden viimeiselle pitkälle sarjalle voisi johtosarjan tavoin lätkäistä Kuukauden klassikon kunnianosoituksen. Vastamainonta-nimisen tarinan takaa löytyvät maestrot Giorgio Figus ja Luciano Gatto. Juonta voisi tavanomaisuutta hipovista piirteistään huolimatta mestarilliseksi. Siitä löytyy runsain mitoin huumoria ja loistava, alati kiristyvä juoni, joka kulkee varmasti kohti loppuhuipentumaansa. Mestari Gatton hienot ja sympaattiset piirrokset tukevat nappiin osuvaa kuviota. Tätä tarinaa kuvaillessa ovat kehuja kuvaavat adjektiivit loppua.

Pitkien sarjojen lisäksi lehteä täydentää yhteensä kolme yksisivuista sarjaa. Enrico Faccinin Sokeria pohjalla etenee nopeaan finaaliinsa hyväksi todetulla tutulla tyylillä, mutta jotain Faccinin yhden sivun hupailuille tavanomaista maustetta tuntuu puuttuvan. Andrea Denegri ja Marco Palazzi marssittavat lehdessä jo toistamiseen esiin Ankportin sarjalla Oikeat varusteet. Juttu ei kestä Facciniin vertaamista ja jää jopa vitsien yleisen tason alapuolelle. Takakannesta löytyy vielä Carlo Panaron ja Stefano Zanchin Suolaongelma, josta löytyy jälleen jonkinlainen idea, mutta paukut eivät riitä kovin pitkälle.

Perinteiseen tapaan mukaan ovat päätyneet myös Donald Soffrittin Pikku-Aku ja kaverit -strippi, In English -osio sekä dekkaripähkinä. Niin ikään perinteiseen tapaan niistä ei ole yhtään mihinkään. Pitkät sarjat takaavat kuitenkin sen, että lehteä ei voi kuvailla kuin nappiosumaksi. Juuri tällaisia, tai vielä parempiakin, Ropsujen kuuluisi olla joka kuukausi. Toivokaamme, että tämä numero oli vasta hieno esinäytös ensi kuun juhlanumerolle. Silloin on luvassa Roope-sedän 400. numero, joka kätkee sisäänsä ainakin Kari Korhosen ja Giorgio Cavazzanon yhteistyön hedelmän, jonka teemana on Itämeri.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Tom Hanks Walttina!

Twitter- käyttäjä Melissa Farley nappasi kuvan Tom Hanksista Disneylandissä. Kun kuvaa katselee tarkasti, voi varmasti jo päätellä, että suunnitteilla ollutta Saving Mr. Banks- elokuvaa ollaan jo kuvaamassa. 

Ja hehän tosiaan ovat kuin kaksi marjaa:

Vaan entäpä nuoren Walt Disneyn näyttelijä? No, tässä elokuvassahan siihen ei taida tarvetta ollakaan, mutta mikäli Disneystä joskus tehdään elämäkertaelokuva, voisi Ryan Gosling esittää pääosaa.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Aku Ankan toivesarjat- äänestys on alkanut

Nyt jos koskaan kannattaa osallistua Akuankka-fi- sivuston järjestämään äänestykseen. Aku Ankan toimituksen väki on nimittäin päättänyt koota kirjan kautta aikain parhaista Aku Ankka- lehden sarjakuvista. Ja tähän tarvitaan vannoutuneiden ankistien apua. Toimitus itse kertoo asiasta seuravaa:
Ankkalinnan uuttera toimituskaarti päätti koota Akkari-fanien suosikkisarjat kertaheitolla yksiin kansiin. Me kehittelimme iloksenne akumaisen määrän tarinakategorioita – teidän tehtävänne on valita, mitkä ovat mielestänne Aku Ankka -lehden parhaat sarjat kautta aikain. Äänestys on avoinna 14.11.2012 asti.
Aku Ankan toivesarjat- nimellä kulkeva kirja julkaistaan huhtikuussa 2013. Tarkemmat ohjeet ja äänestys löytyy täältä! Eli ei muuta kuin täyttämään kansalaisvelvollisuutta ja äänestämään!

Disney ostaa Lucasfilmin ja jatkaa Star Wars- elokuvien saagaa

George Lucas ja Mikki ovat jo entuudestaan tuttuja toisilleen
Disney-yhtiö päätti ostaa George Lucasin perustaman Lucafilm- tuotantoyhtiön 4 miljardilla dollarilla. Kauppa tarkoittaa siis myös sitä, että Indiana Jones- ja Star Wars- elokuvat kaikkine oheistuotteineen kuuluu nykyisin Disney-yhtiön omistukseen.

Samalla varmistui myös se, että Star Wars- saaga saa jatkoa. Vuonna 2015 on tarkoitus julkaista uusi Star Wars: Episodi 7, ja myöhemmin tämän jälkeen vielä episodit 8 sekä 9. Vielä tämänkin jälkeen elokuvia on ajateltu tuotavan markkinoille kahden tai kolmen vuoden välein. Indiana Jones- elokuvien tulevaisuudesta Disney-yhtiöllä ei vielä ole selvää kuvaa.

Geroge Lucas jatkaa yhtiössä tulevaisuudessa luovan asiantuntijan roolissa. "Nyt on aika jättää Tähtien sota elokuvantekijöiden uudelle sukupolvelle", Lucas kommentoi yrityksen myyntiä.

Viime vuosina Disney on vahvistanut brändiään lukuisilla yritysostoilla, joista Lucasfilmin ohella merkittävimpiä lienevät Pixar sekä Marvel. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten näiden ostojen suomia mahdollisuuksia tullaan tulevaisuudessa käyttämään hyväksi.

Alla vielä video, jossa George Lucas sekä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger kertovat kaupasta:

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Raymond L. Watson (1926-2012)

Walt Disney Companyn hallituksessa yli 30 vuotta työskennellyt Raymon "Ray" L. Watson on menehtynyt 20. lokakuuta Parkinsonin taudin komplikaatioihin. Kuollessaan hän oli 86- vuotias.

Watson ehti tehdä pitkän uran Disneyllä, sillä hän toimi hallituksen jäsenenä vuosina 1974-2004 ja yhtiön puheenjohtajana vuosina 1983-1984. Hän toimi myös Walt Disneyn neuvonantajana sekä uskottuna miehenä Orange Country- projektissa, jonka ansiosta voimme nykyisin nauttia Anaheimin Disneylandista.

Watsonia muistettiin viime vuonna Disney Legends- tittelillä, joka jaetaan vain kaikista kunnostautuneimmille "disneyläisille".

Mikki Hiiri- äänilevy fasistisesta Italiasta

Kuvassa näkyvä I Dischi di Topolino on varsin mielenkiintoinen tapaus, kyseinen äänilevy on nimittäin julkaistu fasistisen Italian aikaan. Aikoinaanhan fasistit pyrkivät pääsemään koko hiirestä eroon ja onnistuivatkin estämään Topolino- sarjakuvan julkaisemisen. Ja mikä erikoisinta, levy on toiminut puhtaana propagandan välittämistapana, josta kertoo jo kappaleiden nimet Topolino Balilla (Mikki Balilla (Opera Nazionale Balilla (ONB) oli fasistinen nuortenjärjestö), Topolino Soldato (Mikki- sotilas), Topolino alla Guerra (Mikki Hiiri sodassa) sekä Topolino in Abissinia (Mikki Abessiniassa (viittaa Italian ja Etiopian- sotaan)).

Liekö kyseisen äänilevyn julkaisemiseen vaikuttanut se, että Benito Mussolinin lapsi kuulemma piti kovastikin Mikki Hiirestä? Oli miten oli, on erittäin todennäköistä (ja toivottavaa), että kyseinen äänilevy ei kuitenkaan ole virallista Disney-tuotantoa vaan fasistien omaa aikaansaannosta.

Lisää kuvia levystä Didier Ghezin blogista!

Vielä yksi klippi Räyhä-Ralfista

Räyhä-Ralfia varten tehty Disney-logo henkii vanhojen konsolipelien tunnelmaa
Ei ole enää montaakaan päivää aikaa kun Räyhä-Ralf  (Wreck-it Ralph) saa maailman ensi-iltansa, joten nyt jos koskaan on aika virittäytyä tunnelmaan katsastamalla vaikkapa alla oleva ja juuri julkaistu klippi.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Tietoa tulevista sarjakuvajulkaisuista

Vuosi alkaa vetelemään viimeisiään, joten on hyvä aika tarkasella hieman ensi vuoden julkaisuja. Alla pieni listaus ensi vuoden tarjonnasta:

Aku Ankka Näköispainos vuosikerrasta 1971 (Osat 1 & 2)
Koko 175 x 255mm
ISBN 978-951-32-3628-1 (osa 1) & ISBN 978-951-32-3629-8
Suositushinta 51,00€ (kpl)
Ilmestymisviikko 4/2013

Korakarumin ruhtinas ja muita tarinoita - Carl Barks/Daan Jippes
Koko 217 x 285mm
ISBN 978-951-32-3626-7
Suositushinta 39,00€
Ilmestymisviikko 4/2013

Ankalliskirjallisuuden klassikot 2 - Neljä muskettisoturia ja muita tarinoita
Koko 172 x 253mm
ISBN 978-951-32-3632-8
Suositushinta 33,00€
Ilmestymisviikko 6/2013

Aku Ankka Ekstra 27-32
Koko 176 x 255 mm
ISBN 978-951-32-3630-4
Suositushinta 19,90€
Ilmestymisviikko 8/2013

Räpylät mullassa - Ankkalinnan puutarhakirja
Koko 250 x 255mm
ISBN 978-951-32-3363-1
Suositushinta 25,90€
Ilmestymisviikko 10/2013

Aku Ankan taskukirja esittää - Teillä tietymättömillä
Koko 173 x 253mm
ISBN 978-951-32-3631-1
Suositushinta 29,00€
Ilmestymisviikko 11/2013

Ankan elämää - Sydäntenmurskaaja
Koko 193 x 264mm
ISBN 978-951-32-3625-0
Suositushinta 29,00€
Ilmestymisviikko 14/2013

Sudenpentujen lintukäsikirja (Uusintapainos)
Koko 130 x 195mm
ISBN 978-951-32-1911-6
Suositushinta 21,90€
Ilmestymisviikko 15/2013

Character art- kuvitusta tulevasta Monsterit- elokuvasta

Pixar on julkaissut hieman kuvia tulevan Monsters University- elokuvan tiimoilta. Nyt voit tarkastaa hieman ennakkoon, minkä näköisiä otuksia Masin ja Taren lisäksi filmissä seikkailee.

Kuvat löydät täältä!

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 394

Ankkalinnakkeen virallisena arvostelijana kunnostautunut Ville T. pisti jälleen parastaan ja taituroi arvostelun tuoreimmasta taskarista. Ja tässähän tämä:

Aku Ankan taskukirja 394 – Kansikuvapoika

Vuoden kolmanneksi viimeisessä Aku Ankan taskukirjassa pääsemme jälleen seuraamaan hieman harvinaisemman hahmon, Palle Pulpun edesottamuksia. Corrado Mastantuonon luoma Palle esiintyi ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten tarinassa Osaamiskone, joka taskukirjan sisäsivun Palle-aiheisen artikkelin mukaan julkaistiin suomessa taskarissa 220 vuonna 1998. Artikkeli toimii mukavana johdatuksena sivulla 101 alkavalle tarinalle. Erityisesti silloin, jos Pallen hahmo on vähänkin vieras.

Itse sarjakuvassa, joka kantaa nimeä Aku Ankka, Pelle Peloton ja tyystin tuntematon Palle Pulppu, on Pallelle uskollisia yksityiskohtia ja niiden bongaaminen onkin ehkä tarinan parasta antia. Yksi SUURI häiritsevä yksityiskohta siitä kuitenkin löytyy. Sarjakuvassa viitataan Suomessa vielä julkaisemattomaan tarinaan ja Pallen asunnolta löytyvä toiveita täyttävä peili jää inhottavan avoimena mieleen.

Kirjan tarinankerronnallisesti onnistunein kertomus on ehdottomasti Mikki Hiiri-sarja Rinnakkaisryöstö. Vaikka tarina onkin rakennettu perinteiselle poliisitarinajuoni- pohjalle, niin se onnistuu yllättämään… tuota, yllättävänkin hyvin. Tarinaan on ripoteltu paljon pieniä johtolankoja joiden avulla lukijankin on helppo tuntea kuin olevansa itse mukana tutkimuksissa. Vaikka konnan roolia vetää tuttuakin tutumpi Musta Pekka, on hauska huomata tarinan viimeisillä ruuduilla Pekan voittavan – tavallaan. Kehut lienevätkin odotettuja kun tämän Alessandro Perinan komeasti kuvittaman tarinan on käsikirjoittanut Mikki-mestari Casty.

Taikaviitta yllättää tarinassa Apulainen kapulana rattaissa
Tanskalainen kustannusyhtiö Egmont on ottanut viimeisen vuosikymmenen aikana joitain ”uusia” hahmoja sarjakuvaohjelmistoonsa. Näkyvin näistä on varmasti Taikaviitta, jonka edesottamuksista ovat päässeet kirjoittamaan Aku Ankka-lehdenkin sivuilta hyvin tunnettu pariskunta Pat ja Carol McGreal. Jos joku on lukenut västikään Akkarissa julkaistun Taikaviitta-jatkosarjan ja on sitä mieltä, että Egmont voisi heittää viittasankarilla vesilintua, niin ehkä kannustaisin vielä vartomaan kotvan. Tai ainakin vaihtamaan taskariin, sillä tämä tarina on oikein mainiota luettavaa. Toki tarinaa häiritsee hieman uudet viholliset, joita tituleerataan ”vanhoiksi tutuiksi” sekä Taikaviitan apuriksi pyrkivä pikkuinen Tirppa. Juoni kulkee kuitenkin vauhdikkaasti yöstä toiseen. Andrea Freccero hoitaa kuvituksen muuten moitteettomasti, mutta italotyyppisiä Taikaviitta-tarinoita työstäneelle taiteilijalle tanskalaisformaatin Taikaviitalle kuuluvaa voimakinnasta ei mies muista läheskään joka ruutuun piirtää mihin käsikirjoittaja olisi sen selkeästi tarkoittanut. Asiaa sotkee varsinkin tarinan lopussa myös värittäjä, joka on sössinyt kinnasjutun kokonaan ja värittänyt myös paljaan käden.

Juurikaan muita helmiä kirjasta ei löydy, mutta huomiota herättää kyllä outo pukusotkutarina. Maria Muzzolini näyttänee vain leikitelleen ajatuksella vakiohahmojen asujen vaihtamisesta ja on päättänyt kirjoittaa typerän pelleilyn ideansa ympärille. Lisäksi sivunmittainen vitsisarja Kalajuttu ei onnistu naurattamaan. Pelle on muka keksinyt edistyksellisen tavan tutkia merta ja kaloja kalapuvun ansiosta. Puku kuitenkin näyttää siltä kuin päähenkilö olisi pukeutunut perunasäkkiin ja avaruuskypärään. Sarja tuntuu siltä kuin sillä haettaisiin väkisin naurua.

Kirjan sisältä löytyy toki tuttuun tapaan myös tanskalaistuotantoinen johtosarja ja sivuhahmolle omistetussa tarinassa on tällä kertaa pääosassa Hansu. Viimeaikaisista taskukirjoista poiketen tämän kuun kirjaa voisi pitää melko vaisuna esityksenä. Kirjasta ei jää mieleen elämään kuin pari tarinaa ja takakansi mikä enteilee ”Lorun loppua” ensi kuulle. Pääsemme siis lukemaan ajankohtaista Maya-tarinaa.

Kirjan tarinat

Silkkitien aarre – Paul Halas/Massimo Fecchi
Kalajuttu - Giampaolo Soldati
Rinnakkaisryöstö – Casty/Alessandro Perina
Apulainen kapulana rattaissa – Carol & Pat McGreal/Andrea Freccero
Aku Ankka, Pelle Peloton & tyystin tuntematon Palle Pulppu – Corrado Mastantuono
Lain nimessä -  Angelo Palmas/Alessandro Gottardo
Lainahöyhenissä - Maria Muzzolini/Andrea Freccero
Majoneesimunien jäljillä - Carlo Panaro/Sandro Del Conte
Jumalten kypärä - Carlo Panaro/Andrea Freccero

perjantai 19. lokakuuta 2012

Arvostelu: Roope-setä 398

Lokakuun Roope-setä tarjoaa kannessaan perinteikästä, mutta nykyisin jopa harvinaista herkkua. Andrea Frecceron tuotos on perinteinen vitsikansi, jotka ovat joutuneet viime vuosina jäämään sivummalle erilaisten spesiaaliteoksien tieltä. Tästä aiheesta liikkuu varmasti useampia mielipiteitä, mutta minä olen kaivannut näitä selkeitä kansivitsejä. Jokaisen Disney-julkaisun kohdalla yleistyneet taiteellisemmat, erikoisemmat ja paikoin vakavatkin kannet ovat nykyisen olemattoman harvinaisuusasteensa vuoksi menettäneet makunsa. Liika on liikaa ja nostalgisissa muisteloissa rypevät vitsikannet vievät kilvassa helpon voiton.

Ei kun itse asiaan eli tarinoihin! Kannesta huokunut hyvä tunnelma tuntuu karisseen johtosarjan yltä. Fausto Vitalianon ja Andrea Ferrarisin Multikalkumin jäljellä ei säväytä suuntaan taikka toiseen. Juoni on sitä perinteistä huttua, eikä Vitaliano muuta yritäkään. Vaikutelmaksi jää hätäisesti kasaan kyhätty ponneton pikajuoksu ilman minkäänlaista mielikuvitusta. Tarinan tavanomaisuus on tarttunut myös Ferrarisin piirroksiin, joista ei ole toivotuksi pelastusrenkaaksi. Ei tästä ole edes pieneksi makupalaksi.

Kesäkuusta alkanut lähtölaskenta päättyy, kun Stefano Ambrosion ja hänen kaimansa Turconin X-Mickey-tarinasarjaan kuuluva Kilpailu paljastaa itsensä lehden välistä. Kuten myös kesäkuussa, tämänkin sarjan päähenkilönä on otsikon mukaan Heshukka. Täytyy myöntää, että odotin X-Mickey-sarjojen kuuluvan tiettyyn juonijatkumoon, mihin esimerkiksi Taskareista tutun Tuplanollan touhuja seuratessamme olemme tottuneet. Ehkä (ja toivottavasti) sellaistakin on vielä luvassa, mutta tämä tarina on pelkkä yksittäinen vitsisarja, vaikka pituutta siltä löytyykin peräti 45 sivun verran. Tästä sivujuonteesta huolimatta odotettu herkku ei petä. Sarjan juoni on yhtä aikaa sekä jännittävä että hauska ja siitä löytyy nautittava idea. Myös Turconi on onnistunut loihtimaan esiin juuri tarinaan sopivan tunnelman piirroksillaan. Tätä ei voi kuin kehua ja jäädä odottamaan lisää. X-Mickeyn julkaiseminen ei ollut Ropsulta todellakaan virhe!

Lehdestä löytyy vielä yksi pitkä sarja ja sepäs onkin Kuukauden klassikko. Urasählingin ovat luoneet Carlo Chendi ja Pier Lorenzo De Vita, joista jälkimmäiselle on omistettu tilaa myös Päivän pamauksesta. Maestro Massimo De Vitan isä kerää toimitukselta kehuja, mikä sai minut empimään klassikkopiirtäjän ehtoja. Jos De Vita vanhempi piirtäisi sarjojaan tänä päivänä, saisiko hän osakseen näitä vuolaita kehuja? Luulisinpa, ettei. Minä en ole ikinä kyennyt nauttimaan herran taiteesta täysin rinnoin. Taiteilijan kuvitus ei ole täydellisen huonoa, mutta siitä löytyy vivahteita, jotka eivät sovi mestarin kynänjälkeen. Näitä merkkejä löytyy myös Urasählingistä. Luonnehtisin De Vitaa ”vain” hyväksi piirtäjäksi, mutta en olisi valmis kohottamaan häntä jalustalle. Palatessamme itse tarkasteltavanamme olevaan tarinaan, voimme kuitenkin todeta, etteivät De Vitan piirrokset anna aihetta vähentää sarjan arvosanoja. Käsikirjoittaja Chendi taas on saanut kasaan hauskan ja toimivan juonen, joka sekään ei anna aihetta moitteille. Ropsun linjaan Kuukauden klassikon nimitys sopii, mutta todelliseksi klassikoksi sarjalla ei ole paukkuja.

Tuttuun tapaan lehdestä löytyvät myös Donald Soffrittin Pikku-Aku, dekkaripähkinä sekä In English -osio. Dekkaripähkinä on tällä kertaa tavanomaisesta poiketen peräti kolmisivuinen, mutta se ei toki tarkoita laadullisesti minkäänlaista parannusta. Lisäksi sivujen uumeniin kätkeytyy vielä kaksi vitsisarjaa: Enrico Faccinin Jymy-yllätys, joka ei yllä maestron tavalliselle huipputasolle sekä Roberto Gagnorin ja Giada Perissinotton Yön rauha, jonka vitsi ei huvita. Yhteenvetona Ropsu on jälleen hyvällä mallilla. Suunta on jo pitkän aikaa pysynyt oikeana ja navigaattori näyttää toimivan edelleen. Odotamme innolla seuraavaa pysäkkiä!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Carl Barksin maalauskirja myös Suomeksi

Nyt näyttää toden teolla siltä, että Carl Barksin maalaukset kokoava kirja julkaistaisiin myös täällä Suomessa. Aiemminhan Sanoma Magazines ilmoitti, ettei kyseistä kirjaa julkaista, vaikka muut pohjoismaat niin tekikin Carl Barksin koottujen ohessa. Kannattaa siis seurata jatkossakin Ankkalinnaketta, sillä pyrimme heti tuoreeltaan julkaisemaan lisätietoa aiheesta.

Kuvassa on muuten Belles of the Klondike- niminen teos, jonka omistaa tätä nykyä Marko Leppälä.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Don Rosa jälleen Suomeen!

Jo lähes jokavuotinen perinne on, että supersuosittu Don Rosa tekee visiitin Suomeen. Fanit eivät joudu tälläkään kertaan pettymään, sillä Rosa saapuu tänäkin vuonna tapaamaan ankisteja. Mikäli haluat tavata idolisi, kannattaa suunnata Sanomatalon Kulma-kirjakauppaan torstaina 18.10.2012 klo 14.00–17.00.

Kannattaa myös seurata aktiivisesti Ankkalinnaketta, mikäli ohjelma muuttuu tai täydentyy!

Jäitkö opiskelupaikkaa vaille? Ei hätää!

Ei hätää, mikäli jäit tänä(kin) vuonna ilman paikkaa yliopistossa! Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä nimittäin Monsters Universityyn! Ensi vuonna ensi-iltansa saavan Monsters University-elokuvan tiimoilta nimittäin on luotu hulppea kotisivu kyseiselle yliopistolle. Aivan kuin oikean koulun kotisivu, eikö!

Ja kannattaa tarkastaa myös leffan teaseri, mikäli et sitä ole jo tehnyt:

maanantai 8. lokakuuta 2012

W.I.T.C.H. tullut tiensä päähän

Viime vuonna W.I.T.C.H.- lehden julkaisu lopetettiin Suomessa, mutta nyt on varmistunut, että saman kohtalon kokee myös lehden italialainen vastine. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Willin, Irman, Taraneen, Cornelian sekä Hay Linin seikkailut päättyvät myös tähän, sillä kaikki W.I.T.C.H.- tarinat ovat syntyneet Italian julkaisua varten.

Kaiken kaikkiaan W.I.T.C.H.- lehtiä ehti ilmestymään 139 kappaletta Italiassa, Suomessa lehti lopetettiin numeron 119 jälkeen.

Toy Story of Terror (2013)

Toy Story Toonsin menestyksen myötä Pixar on päättänyt jälleen kehitellä uusia seikkailuja Woodylle ja kumppaneille. Tällä kertaa suunniteilla oleva filmi kulkee nimellä "Toy Story of Terror". Pieni synopsis on jo julkaistu Animation Network-sivulla:
"What starts out as a fun road trip for the Toy Story gang takes an unexpected turn for the worse when the trip detours to a roadside motel. After one of the toys goes missing, the others find themselves caught up in a mysterious sequence of events that must be solved before they all suffer the same fate in this Toy Story of Terror."
Filmi tullaan näkemään ensi vuoden lokakuussa.

Katja Kontturi kertoo Kertalaakista™ x2

Katja Kontturi kertoo blogissaan seuraavaa:
[...]Perjantaina 19.10. alkaen klo 17 Multian kirjastolla (josta löytyy siis Suomen suurin fantasia- ja SF-kirjakokoelma) järjestetään kirjallisuus- ja scifitapahtuma, jossa allekirjoittanut pitää esityksensä "Kertalaakista maailmanloppu!" Mukana muun muassa Irma Hirsjärvi ja Iron Sky -elokuvan ideoija Jarmo Puskala.

Heti seuraavana päivänä
lauantaina 20.10. Jyväskylän Science Fiction seura 42 järjestää Lokaconin Keski-Suomen kirjailijatalolla. Tilaisuus alkaa yhden maissa tervetuliaissanoilla ja allekirjoittanut puhuu heti klo 13-13.45 siitä vanhasta kunnon Kertalaakista™.

Molemmat tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Edes Kari Korhosen kaikkia ideoita ei hyväksytä...

Kari Korhonen (kuvassa) on eittämättä yksi arvostetuimmista nykyisistä ankantekijöistä, mutta edes hänen kaikki ideansa eivät aina mene kustantamolta läpi. RadioCity haastatteli Korhosta, joka paljasti yhden hylätyn ideansa aihion. Jutun voit lukea tästä linkistä!

RadioCity on muutenkin ollut aktiivinen Ankka-uutisoinnissa, sillä samainen taho haastatteli myös Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppää sensurointia koskien. Kyseinen artikkeli löytyy täältä!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Arvostelu: Roope-setä 397

Jo totuttuun tapaan Kvaakin Henendo työsti meille mainion arvostelun tuoreimmasta Roope-sedästä. Tässäpä tämä:

Uusin Roope-setä lyö ällikällä heti kannellaan. Corrado Mastantuonon teos on jossain määrin monitulkintainen. Kannessa mainostettava sarja Ankervillen kummitus luo kimmoketta sille, että Akun kauhistunut ilme johtuisi haamusta. Tällöin kansi olisi todennäköisesti sarjaa ajatellen ja varten tehty. Toinen vaihtoehto on, että kansi ei viittaa lainkaan sarjaan ja kyse on vitsistä. Akulla on aimo kasa kirjoja sylissään. Heti päätyessään lehden kolmannelle sivulle voi päätellä kumpi vaihtoehdoista on oikea.

Johtosarja Ankervillen kummitus perustuu Oscar Wilden romaaniin Cantervillen kummitus. Ankallisen kirjallisuusparodian takana ovat Alessandro Sisti ja Roberto Marini. Juoni kulkee jouhevasti eteenpäin eikä tarjoile pettymyksiä. Tosin minkäänlaisia yllätyksiäkään ei ole luvassa. Tarinaa voisi kuvailla eräänlaiseksi peruspaketiksi. Lukukokemus on mukava, mutta siihen se sitten jääkin. Marinin piirrokset noudattavat sarjan mutkatonta olemusta, mutta eivät toki ole huonoja. Kunnianhimoisuutta ei ole näkyvissä.

Myös seuraava sarja on parodia. Tällä kertaa kohteena on Edgar Allan Poen teos Rue Morguen murhat. Mario Volta ja Giampiero Ubezio ovat vääntäneet sen muotoon Torkkukadun mysteeri. Sarja kuuluu lyhyeen Edgar Allan Hiiren kertomuksia -tarinasarjaan. Juttu on pitkä, peräti 49-sivuinen, mutta suurin osa sivumäärästä tuntuu kuluvan turhalta tuntuvaan jankuttamiseen. Voisiko olla, että tekijät ovat tarkoituksella pyrkineet venyttämään tarinaa ja tekemään siitä pituudellaan houkuttelevamman ja jännittävämmän? Ainakaan minuun tämä taktiikka ei purrut. Ubezion piirrokset ovat omiaan korostamaan tätä epämiellyttävää huomiota. Kuvitus on yksinkertaista, yksityiskohdatonta ja paikoin täysin puhditonta. Hienommat piirrokset olisivat voineet olla sarjalle oiva pelastusrengas.

Lehden viimeinen pitkä sarja on Romano Scarpan piirtämä Adoptiopoika. Sarjan käsikirjoittaja ei ole tiedossa, mikä onkin tälle oikea onnenpotku. Juoni on täysin ennalta arvattava ja tylsä. Scarpan piirroksia ei voi moittia, mutta edes ne eivät kykene pelastamaan tarinaa, joka kompastuu heti aloitusruudussaan eikä nouse sieltä enää ylös. Mitähän lie maestro ajatellut jouduttuaan kuvittamaan tällaista soopaa?

Näiden lisäksi lehdestä löytyvät Donald Soffrittin Pikku-Aku ja kaverit -strippi, joka on tällä kertaa tavallistakin ponnettomampi, Päivän pamaus sekä dekkaripähkinä. Lisäksi takakannen täyttää totuttuun tyyliin vitsisarja. Roberto Gagnorin ja Giada Perissinotton Kauniita unia on idealtaan hyvä.

Lupaava kirjallisuusteema, jonka tarkoitus on selkeästi puffata alkavaa Ankalliskirjallisuuden klassikot -sarjaa, osoittautuu valitettavasti flopiksi. Lehden taso on kaukana viime kuukausien onnistujista. Erityisesti kaksi jälkimmäistä pitkää sarjaa jäivät matelemaan alamaihin. Katseet kääntyvät lupaavasti kohti ensi kuuta, jolloin Päivän pamauksen mukaan lehden sivuille astelee kesällä debyyttinsä Suomessa suorittanut Heshukka.

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 393

Ankkalinnakkeen arvostelija Ville T. on tutustunut tuoreimpaan taskukirjaan ja esitteleekin nyt opuksen: 

Aku Ankan taskukirja 393 – Kultaharkko

Syyskuussa ilmestyi tänäkin vuonna kahden edellisen tapaan triplaksi kutsuttu 768-sivuinen taskukirjajärkäle. Kuten viime kuun arvostelussa saimme lukea, on kirja kultateemainen. Komeasti kultaharkoksi ”naamioitu” taskari herättää varmasti mielenkiinnon lehtipisteillä. Ulkoasun lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös kulta-aiheinen tarina. 

Augusto Macchetton kirjoittamassa ja Roberto Vianin piirtämässä tarinassa Kultaryntäystä vastaan Roope kertoo ankanpojille tarinan nuoruuden kullankaivaja-ajoiltaan. Hän tunsi tuolloin nuoren pariskunnan, mikä teki Roopeen suuren vaikutuksen. Tarinassaan Roope myös kertoo, kuinka hän valloittaa tuolloista Skagwayn pikkukaupunkia ja rakentaa pohjaa finanssi-imperiumilleen. Hauska kuvaus Roopen nuoruudesta ei yritäkään olla osana kaikkien tuntemaa Roope Ankan elämäkertaa, jonka Don Rosa aikoinaan loi. Juuri siksi se toimiikin omana tarinanaan loistavasti.

Kultateeman lisäksi paksusta pokkarista löytyy sellaisia tarinakultakimpaleita kuin Haaksirikko syvyyksissä, Salaisuuksien näyttämö, Vihreä kuningatar, Aku Ankka ja aavikon aarre sekä Raketti Jupiteriin. Kaksi ensimmäistä tarinaa on saanut kunnian piirtää Italian mestarinimi Giorgio Cavazzano.
Luciano Bottaron unenomaista kuvitusta tarinaan Raketti Jupiteriin
Ensimmäisessä tarinassa Mikki ja Hessu laskeutuvat Mariaanien hautaan keräämään tutkimusnäytteitä vanhalle ystävälleen Tohtori Ykskorvalle. Tutkimukset eivät kuitenkaan suju kuin on suunniteltu, kun projektia varten kehitelty Supersukeltaja kaapataan rikollisiin tarkoituksiin. Cavazzano kuvaa merenalaista maailmaa kauniin tummasävyisesti. Myös Ykskorvan mukana oleminen tuo tarinaan mukavaa vanhanajan henkeä, mutta myös kaivattua tuoreutta. Onhan hahmo tuttu jo mikkimestari Floyd Gottfredsonin tarinoista. Seuraavassa tarinassa Cavazzano on päässyt kuvittamaan kotikaupunkiaan, kun Tuplanollan tehtäväksi tulee tuhota uusi Jaakko Pöntinen-elokuvan ainokainen kappale, minkä sisältö on tarkoitus esitellä Venetsian elokuvajuhlilla. Tarinan piirrokset ovat Cavazzanon tuttuun tapaan mestarillista katseltavaa, mutta erityisesti tarinan väritys on ihailtavan tummasävyistä.

Vihreä kuningatar on suomalaisen taskaritoimituksen tätä numeroa varten valitsema Mikki-tarina. Ns. nappivalinnaksi paljastuva kertomus on Bruno Sardan ja Massimo De Vitan yhteistyötä. Tarinassa Mikin Jeremias-setä muistuttaa Mikkia tämän lapsuudessa tapahtuneesta päivästä, jolloin pikku-Mikki oli setänsä mukana etsimässä Vihreä kuningatar-nimistä kaulakorua. Yllättävän välikohtauksen takia korun metsästys keskeytyi ja Jeremias on nyt palannut etsimään menetettyä aarretta. Bruno Sardan luoma Jeremias-setä on myös piristävä lisä uusiin Mikki-tarinoihin. De Vita on myös jälleen pistänyt  parastaan tarinan kuvituksen kanssa, joten lopputulos on nautittava.
Tuplanolla taas vauhdissa
Aku Ankka ja aavikon aarrejahti onkin sitten alkuaikojen taskariajoilta tutumpaa tyyliä. Giulio Chierchinin piirtämässä aarrejahtitarina onkin julkaistu Inducks-tietokannan mukaan ensikertaa lähes tarkalleen 52 vuotta takaperin. Roope-sedän kyynisyys omia sukulaisiaan kohtaan oli tuolloin paljon rankemmin esillä kuin tänä päivänä tuotetuissa tarinoissa. Italialainen Roope olikin alkujaan lähes pahikseksi luokiteltava hahmo, ennen kuin edesmennyt mestari Romano Scarpa pehmensi Roopen luonnetta Carl Barksin malliin. Vanha tarina herää uudelleen eloon uudistetun värityksensä ansiosta.

Kirjan ehdoton kultaharkko on 75-sivuinen avaruustarina Carlo Chendin ja Luciano Bottaron yhteristyönä, myös 52 vuotta takaperin julkaistu tarina, Raketti Jupiteriin. Bottaroa näkee muutenkin nykyään taskukirjassa aivan liian vähän. Klassikko-tarinassa Roope-sedällä on ns. klassikkovaiva. Roope on kyllästynyt torjumaan Karhukoplan jatkuvia ryöstöyrityksiä, mitkä kohdistuvat hänen rahasäiliöönsä. Maailman rikkain ankka päättääkin piilottaa käteisvaransa Jupiteriin. Päämärässä kuitenkin ilmenee lisää ongelmia, kun selviää, ettei Jupiter olekaan täysin asumaton. Tarina on ensimmäinen osa taannoin tuplataskareissa 194 ja 219 julkaitui tarinoille Ufohavainto ja Saturnuksen valtias. Jatko-osien jälkeen avaustarinaa onkin kaivattu ja on ollut suuri vääryys, että se on ollut suomentamatta näinkin pitkään. Hyvän tarinan ainoa miinuspuoli on sen julkaisutavassa. Kolmiosainen jatkosarja on rikottu erillisiin episodeihin muiden sarjakuvien väliin jolloin se hukkuu ikävästi tuoreempien sekaan.
Nuori Roope kullankaivajana
Kultaharkosta löytyvät läpikäytyjen tarinoiden lisäksi myös muita varsin kiinnostavia tarinoita kuten Paolo Motturan upeasti kuvittama Taikaviitta tarina Siniset sävelet, joka on jatko-osa Aku Ankan taskukirjan numerossa 370 julkaistulle Tietäjätenorin salaisuus- tarinalle. Kirja sisältää myös Scarpa klassikon vuodelta 1966, unenomaisen vangitsevan tarinan Fabio Micheliniltä ja Roberto Marinilta sekä Giorgio Cavazzanon ainokaisen Indiana Hopo-tarinan. Kultaharkon voi tämän perusteella sanoa nimensä ansainneeksi.

Ensi kuussa pääsemmekin sitten nautiskelemaan Castyn mestarillisesta Mikki-tarinasta ja seuraamaan kuinka tanskalaistallin veteraanikäsikirjoittajapariskunta Carol ja Pat McGreal pärjäävät italialaisperäisen Taikaviitan hahmon kanssa.

Kirjan tarinat:

1. Kristallivuori - Gorm Transgaard/Massimo Fecchi
2. Haaksirikko syvyyksissä - Alessandro Sisti/Giorgio Cavazzano
3. Siniset sävelet - Stefano Petruccelli/Paolo Mottura
4. Verraton velkalista - Bruno Concina/Luciano Milano
5. Maaseudun rauha - Rodolfo Cimino/Giampaolo Soldati
6. Kultaryntäystä vastaan - Augusto Macchetto/Roberto Vian
7. Jalkapartiossa - Marco Bosco/Luciano Milano
8. Makea juttu - Bruno Sarda/Carlo Limido
9. Ällistyttävät pariisinperunapensaat - Carlo Panaro/Lara Molinari
10. Salaisuuksien näyttämö - Alessandro Sisti/Giorgio Cavazzano
11. Iloa ilmassa - Nicola Cornacchione/Massimo De Vita
12. Aku ja Touho seurapiiritoimittajina - Carlo Panaro/Valerio Held
13. Raketti Jupiteriin – Carlo Chendi/Luciano Bottaro
14. Vihreä kuningatar - Bruno Sarda/Massimo De Vita
15. Aku Ankka ja unen vangit - Fabio Michelini/Roberto Marini
16. Paras harrastus - Abramo Barosso & Giampaolo Barosso/Romano Scarpa
17. Uneton jäätiköllä - Fausto Vitaliano/Giampaolo Soldati
18. Paluu Vaaranialle - Carlo Panaro/Guido Scala
19. Ilmainen lounas - Carlo Panaro/Nicola Tosolini
20. Tarpeetonta tavaraa - Rudy Salvagnini/Giorgio Cavazzano
21. Riippumaton asiantuntija - Barbara Pellizzari/Sandro Del Conte
22. Aku Ankka ja aavikon aarre - Roberto Renzi/Giulio Chierchini
23. Viisauden kaivo - Carlo Panaro/Ettora Gula
24. Elävät fossiilit - Paul Halas/Antoni Bancells Pujadas
25. Ratkaiseva piste - Diego Fasano/Giprgio Cavazzano
26. Pennonen pääsee voiton makuun - Rudy Salvagnini/Alessio Coppola

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Räyhä-Ralfin ensimmäinen suomenkielinen traileri

Wreck-It Ralph eli Räyhä-Ralf nähdään piakkoin valkokankaalla, joten on nyt on hyvä aika tuoda julki filmin suomeksikin dubattu traileri. Ja tässähän tämä onkin:
Ja alla vielä samaan syssyyn Youtube-pätkän kuvaus, joka valoittaa hieman laajemmin elokuvaa:
 Walt Disney Animation Studios ja Emmy®-palkittu ohjaaja Rich Moore (TV-sarjat "Simpsonit" ja "Futurama") vievät elokuvayleisön huikealle matkalle pelihallin videopelien sisälle elokuvassa "Räyhä-Ralf". Pelin pahis Ralf on kyllästynyt siihen, että sen pitää aina jäädä pelin sankarin Fix-It Felixin varjoon. Vuosikymmenien ajan he ovat päivästä toiseen toistaneet samaa vanhaa kuviota, jossa pelin tähti Felix saa aina kaiken kunnian -- mutta nyt Ralf on saanut tarpeekseen pahiksen roolistaan. Hän päättää ottaa asiat omiin valtaviin kouriinsa ja lähtee seikkailulle pelihallin toisiin peleihin halki monien eri videopelisukupolvien todistaakseen, että myös hänessä on sankariainesta.
Matkallaan Ralf tutustuu sitkeään kersantti Sergeant Calhouniin räiskintäpelistä Hero's Duty. Lisäksi kovapintainen karamellityttö Vanellope von Schweetz, joka on kotoisin karkkiteemalla kuorrutetusta ajopelistä "Sugar Rush", joutuu kauhukseen toteamaan, että hänen pelimaailmansa on uhattuna, kun Ralf tulee päästäneeksi irti tuhoisan vihollisen, joka loppujen lopuksi vaarantaa koko pelihallin olemassaolon. Pystyykö Ralf toteuttamaan unelmansa ja nousemaan kaikkien sankariksi? "Räyhä-Ralf" valtaa Suomen valkokankaat 15. helmikuuta 2013, jolloin ja se nähdään 3D-näytöksissä upeassa Disney Digital 3D™ -formaatissa.

Klassiset Disney-älppärit nyt myös CD:nä

1970- luvulla julkaistut Kivat satulaulut- älppärikokoelma on kuulunut varmasti monen suomalaisen lapsuuteen. Sittemmin näitä vinyylejä onkin ollut hyvin hankala löytää - ainakaan hyväkuntoisena, sillä levyt ovat lähes järjestään kuunneltu puhki asti. EMI kuitenkin teki kulttuuriteon ja on julkaissut tuplalevyllisen näitä kappaleita, joista monet olisivatkin muuten jääneet nykysukupolvilta täysin unholaan. Alla on lista biiseistä, joista voit levyiltä nauttia:

CD 1:
 Aku Ja Kumppanit - Reino Bäckman
 Ain Laulaen Työtäs Tee - Yvonne Calas
 Hei Hei Mikki-Hiiri - Reino Bäckman
 Nallemme Puh - Ritva Lehtelä
 Peter Pan - Jukka Kuoppamäki
 Silloin Vain Sä Vislaat - Eija Merilä
 Vain Haaveissain - Ritva Lehtelä
 Taikalaulu - Irina Milan
 Olla Huoleton - Reino Bäckman
 Kotini - Lola
 Chim Chim Sheree - Hootenanny Trio
 Ken Nyt Sutta Pelkäisi - Reino Bäckman
 Sirkusjuna - Ossi Ahlapuro
 Sssh - Nyt Hiljaa - Lea Laven
 Kissalaulu - Sinikka Sokka
 Aristokatit - Tapio Heinonen
 Pennillä Linnunsiemeniä - Hootenanny Trio
 Keisarinlaulu - Kejsarens Sång - Keisari
 Liisa Ihmemaassa - Stidit
 Thomas O'Malley Katti - Ossi Ahlapuro

 CD 2:
 Pikku Hiawatha - Lea Laven
 Tiku Ja Taku, Mikki-Hiiri Ja Pluto - Seppo Rannikko
 On Kivan Kevyt Olla - Heinäsirkka Hop
 Olen Vain Pieni Pilvi - Reino Bäckman
 Balladi Robin Hoodista - Ossi Ahlapuro
 Nukkuessasi - Kai Lind
 Vain Vähän Oveluutta - Jukka Kuoppamäki
 Sade Huhtikuinen - Ritva Lehtelä
 On Kiire - Reino Bäckman
 Jussi Huopahattu Ja Liisa Pitsireuna - Jukka Kuoppamäki
 Paras Paikka (Hemma Är Bäst I Alla Fall) - Ossi Ahlapuro
 Jättiläisen Taikalaulu - Jätti-Matti
 Rakkauden Laulu - Jukka Kuoppamäki
 Kärry Sininen - Kisu
 Nautilus - Jukka Kuoppamäki
 Pikkuinen Talo - Jukka Kuoppamäki
 Toisiaan Täytyy Auttaa - Lea Laven
 Sateenkaaren Tuolla Puolen - Tapio Heinonen
 Askel Oikeaan Suuntaan - Marion Rung

Ja itse levyhän voit tilata vaikkapa NetAnttilasta.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Minni & Iines - iloinen sarjisuutuus tytöille

23.8 ilmestyy ensimmäinen numero upouudesta sarjasta Minni & Iines. Kannessa lupaillaan tyylivinkkejä, testejä ja myös neljä sarjakuvatarinaa. Lehden mukana tulee lisäksi vielä "söpö kännykkäsetti". Hintaa ensimmäiselle numerolle on pistetty 4,90€.

Ilmestymispäivät ovat 23.8., 10.10. ja 28.11.

maanantai 20. elokuuta 2012

Partysaurus Rex - Toy Storyt tekevät paluun

Toy Story Toons (lyhytanimaatiosarja, jossa seikkailee Toy Storysta tutut hahmot) julkaisee jälleen uuden lyhärin. Tällä kertaa pääosassa nähdään T-Rex. Filmi julkaistaan ensi kuussa samaan aikaan Nemoa etsimässä- elokuvan 3D- version kanssa. Alla kuitenkin pieni kurkistus siihen, mitä tuleman pitää.

Aiemmin on jo julkaistu kaksi sarjaan kuuluvaa pätkää. Hawaiian Vacation julkaistiin Autot 2- elokuvan kanssa ja Small Fry taasen The Muppets-rainan yhteydessä.

Kansalainen - vain äänestämällä voit vaikuttaa!

Marraskuun Teema-Ekstan aihiot on julkaistu ja nyt on sinun aikasi vaikuttaa. Valittavana on kolme erilaista teemaa, jotka ovat seuraavanlaiset:

1) Visukintun vihulaiset
2) Nappulaliiga
3) Avaruusseikkailu 2012 

Alla vielä Aku Ankan- kotisivuilta poimittu referaatti jokaisesta kokonaisuudesta:
Muistin virkistämiseksi vielä sanottakoon, että Visukintun vihulaiset -teemaan liittyen olemme rakentaneet edustavan konnakoosteen Roopen rakkaista vihollisista, ja lehden ykköspyssyksi on luvassa Roopen ja paroni Petkunterän kamppailu Haggiskuningas.
Nappulaliiga-teeman tiimoilta on luvassa hahmoja, joita oppivelvollisuus ja aikuisten määräysvalta vielä kahlitsevat: Tupu, Hupu ja Lupu, Karhunpennut, Mortti ja Vertti, Pikku Hukka ja niin edelleen. Johtosarjaksi löytyi Romano Scarpan Pienet sankarit -seikkailu, jossa Karhunpennut ja Sudenpennut mittelevät voimiaan huvipuistossa.
Avaruusseikkailu 2012 -koosteeseen taas on tarjolla kunnon pläjäys scifiä, muun muassa Maximinon hauska Kaivos avaruudessa -sarjis.

Äänestys sulkeutuu 31.8.2012 kello 23.58, joten enää ei ole aikaa hukattavana! Äänestyssivuna toimii Akuankka.fi/teemaekstra. Toimi ja vaikuta, se on oikeutesi sekä velvollisuutesi!

Arvostelu: Roope-setä 396

Jo totuttuun tapaan Kvaakin Henendo työsti meille mainion arvostelun tuoreimmasta Roope-sedästä. Tässäpä tämä:

Elokuun Roope-sedän kansi ei lupaa mitään järisyttävää. Julkaisun mainostetaan olevan arvokuljetus, mikä tosissaan kirjoitettuna olisi todella suuri lupaus. Ropsun niskaan on kuitenkin kaadettu lastillinen paineita. Kokouudistuminen on aiempien lehtien perusteella ollut onnistunut, kuten aiemminkin on tullut mainittua. Michele Mazzonin kantta voisi kuvailla tavanomaiseksi, mutta älkäämme tuomitko teosta pelkän kannen perusteella, joka kuitenkin on marginaalinen osa lehteä – varsinkin, jos sisältö on loistavaa.

Johtosarjaa Maanalainen lämmitys ei jostain syystä ole nimetty Kuukauden klassikoksi. Ropsun aiemman linjan mukaisesti näin olisi voinut olettaa, erityisesti kun tekijöinä ovat Giorgio Pezzin ja Giovan Battista Carpi. Carpin piirrokset ovat hieman hämmentäviä. Ainakin minun täytyi hetki ihmetellä uskoakseni maestron vastanneen tarinan kuvitetusta tasosta. Piirroksissa on jotain Carpin tyylille epätavanomaista. Kuvituksessa ei ole vikaa, mutta se ei näytä Carpin taiteilemalta. Tyylissä voisi olla analysoimisen varaa, mutta voin toki olla myös ainoa, joka itselleen on tällaista mennyt huomauttelemaan. Mahdollisesti Mazzonin kannessa käyttämä hieman erilaisempi piirrostyyli on sekoittanut verkkokalvoni. Juonessa ei sen sijaan ole mitään epätavanomaista. Pezzin etenee tutuilla raiteilla, mutta tämän sarjan kohdalla se ei ole huono asia. Tarina on tavanomainen hyvällä painotuksella. Vaikka se ei klassikon aineksia missään nimessä täytäkään, olisi tälle Ropsun linjan mukaisesti hyvin voinut suoda Kuukauden klassikon arvonimen.

Seuraava sarja on Sergio Badinon ja Federico Mancuson nikkaroima Pysäköintiekspertti. Johtosarjan tapaan aihe juonikuvioineen on erittäin tavanomainen. Onnistumisprosentti säilyy kuitenkin edelleen hyvissä lukemissa. Tarina on viihdyttävä ja Mancuson hieman sekasortoiset piirrokset sopivat sarjan tyyliin kuin nokka naamaan.

Augusto Macchetton ja Stefano Intinin Voitto kotiin on lyhyempi tuotos. En löydä sen ideaa. Tarina vaikuttaa täysin turhalta, puhtaalta hömpältä. En ymmärrä, mitä Macchetton päässä on liikkunut, kun hän on päätynyt tällaisen käsikirjoituksen peräti tuomaan julki. Olemmehan sentään nähneet häneltä niin paljon onnistumisiakin. Intinin piirrokset eivät onnistu puhkumaan tuulta purjeisiin ja sarja jää täysin ponnettomaksi. No, myönnetään, että alun asetelmasta löytyy hyvin energiaa, mutta Macchetto ei jostain syystä hyödynnä kuvion tarjoamia mahdollisuuksia, vaan päättää töksäyttää suoraan karille. Tästä olisi voinut kehkeytyä pitkä hupailu tai jopa seikkailu.

Pezzinin toinen käsikirjoitus tässä lehdessä on saanut lopulliseksi nimekseen Vieraita valovuosien takaa (ja lähempääkin). Taiteilijana toimii kaima Cavazzano, joka on saanut kunnian esiintyä tarinan ensimmäisellä sivulla mukavan pikku kuriositeetin muodossa. Sarjasta on moneen makuun: se on pitkä, huumoripitoinen, sci-fi-henkinen ja vieläpä rikossarja, jonka pääosista löytyvät Mikki ja Hessu. Eihän tällaisilla aineksilla voi mokata! Eikä maestro Pezzin mokaakaan. Tarina etenee hyvin maaliin asti, mutta ei onnistu täyttämään klassikon saappaita. Ainekset olisivat voineet riittää siihenkin, ehkä suuremman sivumäärän ja mahtipontisempien juonikuvioiden kera.

Pitkistäkin tarinoista tunnettu Enrico Faccini on lehdessä edustettuna peräti kolmella yksisivuisella, joista yksi on päätynyt In English –osioon. Englanninkielinen pätkä on Rudy Salvagninin käsikirjoittama, mutta erityisesti kaksi suomenkielistä vitsisarjaa osoittavat täydellisellä tavalla Faccinin taituruuden. Tämä herra on omimmillaan sekä pitkien että lyhyiden sarjojen parissa, ja hän taitaa sekä seikkailun että komedian!

Tuttuun tapaan sisään on saatu myös Donald Soffrittin Pikku-Akua, dekkaripähkinää sekä Päivän pamausta. Elokuun lehti ei yltänyt aiempien kuukausien tasolle, mutta pyristeli silti hienolla tavalla paineiden alaisuudessa. Lehti on jälleen osoitus siitä, kuinka Roope-setä on onnistunut nappaamaan johtavan Disney-julkaisun valtikan muiden nenän edestä. Jäämme toivomaan, että sama meno jatkuisi poikkeuksetta, ja että muut julkaisut seuraisivat mahdollisimman nopeasti perästä.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ankan ekstrassa juhlitaan Kari Korhosta

Aku Ankka Ekstrassa saadaan ensi vuonnakin nauttia tuttuun tapaan miellyttävistä teemanumeroista, jotka kvartaaleittain ankistien iloksi saapuvat. Nyt on jo salaisuuksien verhoa hieman raotettu, sillä tiedossa on vuoden 2013 kolmen ensimmäisen teeman aihiot. Ja nehän ovat järjestyksessään seuraavat

Kari Korhosen 20-vuotistaiteilijajuhla  
Lukijoiden valitsema teema
Ankkojen Euroopan-kiertue
Lukijoinen valitsema teema

Varsinkin Korhoselle omistettu makasiini kuulostaa erittäin lupaavalta, toivoa sopiikin, että lehdessä on mukana joku hieman spesiaalimpikin kertomus.

lauantai 4. elokuuta 2012

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 392

Aku Ankan taskukirja 392: Tuplanolla ja Olympoksen arvoitus

Viimeisen kesäkuukauden taskari viittaa sisältöineen mukavasti ajankohtaiseen aiheeseen, kuten kannestakin voi päätellä, meneillään oleviin olympiakisoihin.

Kansitarina onkin kirjan pisin ja ehdottomasti kiinnostavin pokkarin seitsemästä tarinasta.  Nimekkään tekijäkaartin omaava Tuplanolla-tarina vie Akun ja Kia K:n aina Englantiin saakka. Kaksikko selvittää Britannian salaisen palvelun kanssa Toimistolta varastettua laatikkoa, joka sisältää Olympos- koodin. DNatleetti-niminen ohjelma antaa urheilijalle moninkertaiset voimat, minkä ansiosta kisojen voittaminen olisi lasten leikkiä. 110-sivuun on jälleen saatu mahtumaan yllättäviä juonikuvioita, oikeaa historiaa ja esitetäänpä tarinan puolessa välissä kysymystä päähenkilön mahdollisesta kuolemasta, mikä nyt on vain jännityksen luomista, sillä kaikkihan tietävät, ettei Aku nyt mihinkään tästä maailmasta häviä. Erityisesti tarinan alkupuolen kuvitus on kaunista katseltavaa, josta kiittäminen on mestaripiirtäjiä Paolo Motturaa ja Giorgio Cavazzanoa. Cavazzano onkin piirtänyt kiinnostavan Taikaviitta2000-universumiin liittyvän yksityiskohdan tarinan kolmannen sivun toiseksi viimeiseen ruutuun.

Ajankohtaisena voisi tietenkin pitää myös muutamaa muutakin kirjan tarinaa, sillä lomatunnelma on niissä vahvasti läsnä. Parhaimpana erilaisuutena kirjan lyhyemmistä tarinoista on ehdottomasti mainittava huumorimestari Enrico Faccinin 13-sivuinen täysin puhetta vailla oleva aurinkoinen vitsisarja. Faccini on jälleen kerran löytänyt kuvituksen keinoin kaiken tarpeellisen ja pääosassa olevan Touhon ilmeet ja reaktiot saavat lukijan oikeasti, jos ei nyt ääneen nauramaan, niin takuuvarmasti ainakin hymyilemään.

Viime kuun kirjan päättävän sarjan sympaattisen pienelle välinäytökselle jatkoa olevassa johtosarjassa Aku vie sukulaispoikansa lapsuutensa ajan huvipuistoon, mikä ei kuitenkaan ole säilynyt aivan yhtä hohdokkaana nykypäivään, mitä se Aku lapsuudessa oli ollut. Carol ja Pat McGreal evät yllätä tässäkään tarinassa. Joukkoon on ahdettu jälleen kerran arkipäiväinen aihe, jota tulee sotkemaan älyvapaa rikollisporukka.
Paolo Motturan taidokasta kuvakerrontaa
Sen sijaan kirjan Mikki-tarina on miellyttävää luettavaa ja katseltavaa. Parivaljakko Bruno Sarda ja Massimo De Vita ovat saaneet aikaiseksi kauniin kesähenkisen purjehduskilpailun ympärillä kulkevan tarinan. Sarja on jälleen loistava esimerkki siitä, kuinka syvällinen hahmo Musta Pekka voi parhaimmillaan olla. Mikin ja Pekan yhteisen ”kaveri/vihollissuhteen” ruotiminen on ollut läsnä ennenkin italialaiskirjoittajien tarinoissa - joissain enemmän ja joissain vähän vähemmän. Joka kerta se luo Pekan hahmosta rakastettavamman henkilön.

Toukokuisessa tuplataskarissa oli julkaistu lyhyt Taikaviitta-tarina, joka sittemmin nähtiin täällä meillä suomessakin heti kesäkuun Roope-sedässä. Tässä taskarissa on jälleen käynyt samanlainen ”vahinko”. Heinäkuun Roope-sedässä julkaistu Sergio Cabellan yksisivuinen vitsisarja ”Hyppy korkeuksista” julkaistaan tässä taskarissa nimellä ”Uskalias uimahyppy”. Vaikka sarja onkin vain sivun mittainen, niin on se silti jälleen varoittava esimerkki siitä, että tällaisia pikku uusintoja voidaan nähdä jatkossakin. Toimitus voisi ottaa itseään niskasta kiinni ja olla tarkkaavaisempi tulevaisuudessa, ettei tällaista sattuisi ainakaan ihan näin usein.

Muuten taskari on jälleen tasaisen hyvälaatuista luettavaa, tällä kertaa ilman tympäisevää Taikaviittaa.
Syyskuussa on sitten perinteisen triplataskarin vuoro ja tällä kertaa koko 768-sivuinen kirjajärkäle on saanut kultaharkon muodon kiiltävine kansineen ja keltaisine sivuineen.
Takakannen mainosteksti kuuluukin: ”–Syyskuussa alkaa kultaryntäys”.

Kirjan tarinat

Kaikkien aikojen loma - Carol & Pat McGreal/Massimo Fecchi
Toisenlainen loma - Riccardo Secchi/Ettora Gula
Vapauden tuuli – Bruno Sarja/Massimo De Vita
Merta päin! – Enrico Faccini
Uskalias uimahyppy - Sergio Cabella
Tuplanolla ja Olympoksen arvoitus - Francesco Artibani/Giorgio Cavazzano, Paolo Mottura, Francesco D'Ippolito ja Marco Gervasio
Kummituskäsi - Carlo Panaro/Ettora Gula

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kirja joka muutti elämäni - Kari Korhonen

Ankkapiirtäjä Kari Korhosta voit kuulla tänään 24.7. Yle Radio 1:n ohjelmassa Kirja joka muutti elämäni. Ohjelma alkaa klo 17.20 ja sen voi myöhemmin kuunnella myös Yle Areenasta. Alla vielä Ylen antama referaatti aiheesta:
Aku Ankka -piirtäjä ja käsikirjoittaja Kari Korhonen. P.G Wodehouse: Kiitos, Jeeves. Aku Ankan sarjakuvapiirtäjän ja käsikirjoittajan Kari Korhosen valinta kirjaksi, joka muutti hänen elämänsä, on P. G Wodehousen "Kiitos, Jeeves". Wodehousen yläluokkainen ja hilpeä sankari Bertie Wooster ihastuttaa Korhosta, ja tapa, jolla Wodehouse kertoo Bertien ja legendaarisen herrasmiespalvelijan Jeevesin yhteisistä sattumuksista on Korhosen mukaan ällistyttävää ja hauskaa. Kiitos Jeeves -kirjan on kääntänyt suomeksi Kaisa Sivenius. Ohjelman toimittaa Emilia Cronvall.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Asiaa hakusanoista... vol.2

Jälleen on Ankkalinnakkeeseen saapunut väkeä kummallisilla hakusanoilla. Nämä haettavat sanat eivät toki itsessään ole olleet mitenkään erikoisia, mutta valitettavasti Ankkalinnake ei sivustona ole pystynyt tyydyttämään sitä tiedonnälkää, joka hakijalla todennäköisesti on ollut. Tähän on saatava muutos, joten käydäänpä hieman läpi muutamia hakusanoja:
Malliesimerkki Aaltosen tekstauksesta
Aku Ankka teksti - Tarkoitetaankohan tällä mahdollisesti fonttia? Mikäli näin on, niin Aku Ankan ehdottomasti tunnetuin fontti lienee "Aaltosen fontti", jonka loi Raimo "Remppu" Aaltonen. Kyseinen tekstuuri on ollut käytössä monissa julkaisuissa aina taskareista Carl Barksin koottuihin. Näiden lisäksi Aaltonen tekstasi myös ainakin Tinttejä ja Tenavia.
Varjoankka
Varjoankka - Suomessa Varjoankka (Darkwing Duck) muistetaan paremmin varmaankin 1990-luvun animaatiosarjasta ja mahdollisesti myös NES-videopelistä. Sarjakuvissa tämä viittasankari ei Suomessa ole juurikaan saanut jalansijaa, sillä hän on esiintynyt ainoastaan yhdessä julkaisussa! Olkoonkin, että kyseinen julkaisu on nimeltään Varjoankka (Disney waltit sarjan 6. osa) ja se koostuu neljästä hänelle pyhitetystä tarinasta. 

Animaatiorintamalla Varjoankalla meni hieman paremmin Suomessa. Alkujaan sitä esitettiin MTV3-kanavalla tekstitettynä, mutta myöhemmin VHS-julkaisua varten se myös dubattiin. Varjoankan suomenkielisenä äänenä toimi Antti Pääkkönen.
Näin sulavasti Angry Birds mukautuu sarjakuvaformaattiin
Kari Korhonen Angry Birds -  Kari Korhonen on tosiaan Aku Ankan ohella päässyt työstämään myös Rovion suurmenestystä, Angry Birdsiä, sen sarjakuvasovituksissa. Yllä on yksi esimerkkistrippi, jonka on kuvittanut toinen tunnettu Disney-tekijä, Ferioli. Kyseinen kaksikko on luonut liudan kertomuksia, joita voit lukea suomeksi Angry Birds - Uljas kotka: Uskomattomat tarinat- teoksesta.

Aku Ankka- lehti IPadissa
Aku Ankka puhelimeen - IPadiin voit nykyisin ladata myös Aku-sarjakuvia - ja mikäs sen hauskempaa! Tässä on linkki suomenkieliseen sarjakuvatarjontaan, tässä taas kansainvälisempään valikoimaan (ainakin osa tarinoista näyttäisi olevan myös suomeksi, tämän lisäksi kertomuksia löytyy mm. englanniksi, italiaksi, ranskaksi, saksaksi ja ruotsiksi.)

Animaatioraamattu - hieno opas elävien kuvien maailmaan
Animaattoriksi - Animaattoriksi hamuavalle suosittelisin kahta kirjaa. Toinen on Frank Thomasin ja Ollie Johnstonin legendaarinen teos Disney Animation: The Illusion of Life. Molemmat kirjan tekijöistä kuuluivat muuten ryhmään huippuanimaattoreita, joista itse Walt Disney käytti leikkisästi nimeä Nine Old Men. Tämän lisäksi animaattori Richard Williamsin teos The Animator's Survival Kit kuuluu jokaisen animaattorin kirjahyllyyn. Eikä kannata myöskään unohtaa Jan-Eric Nyströmin animaatioaiheista sivustoa. Kyseinen mies on ehdottomasti Suomi-animaation huippunimiä!

Kun animaation luominen käy kuin tanssi, kannattaa hakea työpaikkoja sekä Disneyltä että Pixarilta. Valmistaudu kuitenkin siihen, ettei paikka heti ensi yrittämällä aukea, sillä molemmat studiot vaativat työntekijöiltään raudanlujaa ammattilaisuutta sekä visionääristä elämänasennetta. Ja kilpailu on tietenkin myös äärimmäinen kovaa... Onnea kuitenkin tavoitteidesi saavutamiseen!
Sam on valkopäämerikotka, Yhdysvaltojen kansallislintu
500 markan kolikko 1952 -  Vuonna 1952 500 markan kolikolla olisi saanut peräti kymmenen Aku Ankkaa, mutta tällä haulla taidetaan tavoitella Helsingin olympialaisten virallista kisakolikkoa. Kyseinen kolikkohan ei tietenkään ollut Disney-aiheinen, mutta tiesittekö, että vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisten virallinen maskotti, Sam (kuva yllä), oli Disney-sarjakuvien piirtäjänäkin tunnetun Bob Mooren käsialaa?

Jos seuraavan kerran eksyt Ankkalinnakkeeseen, etkä löydä etsimääsi tietoa, ethän epäröi kysyä sitä suoraan... Voit tehdä sen joko jättämällä kysymyksen kommenttina johonkin artikkeliin tai sitten ottamalla suoraan yhteyttä sähköpostitse: ankkalinnake[piste]blog[a]gmail[piste]com.