Hae tästä blogista

torstai 22. syyskuuta 2011

Arvostelu: Aku Ankka 38/2011

Aku Ankka 38/2011

Tuoreimman Ankan aloittaa Filminurkka, jossa Jukka Heiskanen avaa tuoreen Disney-klassikkoelokuvan, Nalle Puhin, saloja. Haastatteluun on saatu rainan tekijäkaartiakin, sillä animaattorit Mark Henn (Nalle Puh & Risto Reipas) ja Andreas Deja (Tiikeri), sekä ohjaajat Stephen J. Anderson ja Don Hall yhdessä Disney-veteraani Burny Mattinsonin kanssa kertovat mietteitä uuden uutukaisesta mestariteoksesta (videohaastattelut pitäisi lähipäivinä olla nähtävillä myös Ankka-TV:ssä).

Hannu Hanhi: Tuurihaukan harharetket

Viime viikolla Suomessakin visiteerannut Ferioli on piirtänyt johtotarinan Olaf Moriaty Solstrandin käsikirjoitukseen. Harvinaista kyllä, päähenkilönä toimii tällä kertaa Hannu. Tällä kertaa Onnetar potkaisee häntä ehkä hieman liiankin kovaa, sillä poimiessaan kahisevaa kadulta, Hannu samalla saa iskun kalloonsa. Ja kuten arvata saattaa, muistihan siinä menee. Mikä kuitenkin hienointa, muistinmenetyksen seurauksena Hannukin tajuaa, millaista todellinen onni on - vaikka tämä hetkellinen oivallus huuhtoutuukin pian hänen aatoksistaan. Merkille pantavaa on myös se, että Hannu tekee tässä tarinassa oikeita, rehellisiä töitä (toista kertaa elämässään)! 

Roope-setä: Tehokasta tuotekehitystä

Rahasäiliön uumenista löytyy kummallisia vanhoja investointeja, jotka ikävästi vievät tilaa Roopen tiliotekansioilta. Jalokiviupotteiset kööt tai rubiinikoristeiset sateenvarjot eivät oikein löytäneen ostajia, mutta vaistolla ja vaikutusvallalla Roope pystyy tekemään tästäkin bisneksestä tuottoisan. 

Tupu, Hupu & Lupu: Erilainen yhteisöpalvelu

Ankanpojat ovat viettämässä viikonloppua Mummo Ankan maatilalla, mutta tuntuvat viihtyvän ennemminkin Nokkakirjan lumoissa kuin nauttimassa ulkoilmasta. Mummo ei pysty käsittämään, miksi ystävien kanssa yhteydenpitoon tarvitaan moisia kapineita. Vanhassa vara parempi, kuten sanotaan... 

Aku Ankka: Hansu autokoulussa

Suomessa aikaisemminkin, Aku Ankassa 14/1973, julkaistu Vicarin ja Vilhelm Joostin tarina vie Hansun ajokouluun. Harjoittelut suoritetaan Akun ohjeistuksella maaseudun rauhassa, mutta itse ajokoe tapahtuu Hansun vastustelusta huolimatta kaupungissa. Maalaispojalle tämä on aikamoinen pala. Maininnan arvoinen seikka on Vicarin piirrostyyli, joka vuosien aikana on selvästi kehittynyt. Tässä alkuaikojen tyylissäkin on kyllä sympaattisia piirteitä ja en voi väittää, etteikö sekin miellyttäisi silmää. 

Aku Ankka: Mohenjo-Daron arvoitus (osa 1)

Uudet Ankkamestarit, niin kai voisi sanoa, Knut Nærum, Tormod Løkling & Arild Midthun ovat loihtineet taas varsin mielenkiintoiselta vaikuttavan tarinan. Jatkotarinana nähtävä kertomus vie Akun, onnettoman sattuman kautta, kohti Mohenjo Daroa, Pakistania. Akua muistuttava proferssori Calisota Smith on nimittäin löytänyt todistusaineistoa sille, että kriketti oltaisiin keksitty Englannin sijaan Pakistanissa. Englannin Krikettiunionin salainen alajaosto ei kuitenkaan liiemmin pidä tästä väitteestä, ja he ovatkin keinoja kaihtamatta valmiita tuhoamaan todisteet. 

Pepi: Fiksu kissa 

Klassinen Pepi- sunnuntaistrippi vuodelta 1968. Tällä kertaa Pepi joutuu Kisse-kissan huijaamaksi. 

Aku Ankka ja kumppanit: Pimeää taloutta 

Hollantilaislähtöisessä strippitarinassa Roope iloitsee sähkökatkoksesta. 

Yleisarvio: 

Johtotarinana nähty Hannu-kertomus tuntui tuoreelta, mitä se tavallaan toki olikin. En muista nähneeni tarinaa, jossa Hannu olisi vaatimaton, tavallinen tallaaja, joka pitää onnekkuuttaan vaan sattumana ja korostaa aivan toisenlaisen onnekkuuden tärkeyttä. Hieno tarina, ei käy kieltäminen. 

Lehden toinen mestariteos on ehdottomasti Arild Midthunin kuvittama jatkis. Midthunin tarinat tekevät lehdestä kuin lehdestä miellyttävän lukukokemuksen ja käsikirjoittajakaartikin on tämän kertomuksen osalta täynnä huippuosaajia. Voiko tällaisella kokoonpanolla edes epäonnistua? No, se nähdään tietenkin lopullisesti vasta, kun tarinasarja päättyy, mutta lupaavalta näyttää.

Edellä mainitut kaksi tarinaa olivat selvästi lehden kohokohdat, muut olivat vain täytetarinoiksi valikoitu. Mutta näistäkin sekä Roope-hupailu että Vicarin Hansu-tarina olivat varsin kelvollisia pätkiä. Lehtihän siis tuntuu paranevan viikko viikolta! Ja vielä puhutaan, että Aku Ankan taso olisi laskussa...

Ei kommentteja: