Hae tästä blogista

maanantai 12. joulukuuta 2011

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 384

Aku Ankan taskukirja 384 – Rahat mielessä

Vuosi lähenee loppuaan ja tämänkertainen taskukirjavuosikerta päättyy numeroon, jossa juhlistetaan 60-vuotta täyttävää Karhukoplaa. Artikkelisivu käy hieman läpi koplan historiaa, mutta pääasiassa siinä keskitytään kertomaan kuinka laaja-alainen rikollisjärjestö Karhukopla oikeastaan onkaan.

Kotiluolan kohtalo

Carol & Pat McGreal ovat kynäilleet mestari Giorgio Cavazzanon kuvittaman Karhukopla-juhlasarjan, joka avaa taskukirjan. Tarinassa Konnansuon vankilasta vapautettu Karhukelmikolmikko saa kuulla, että ensi kerralla kun he jäävät kiinni rötöstelystä, eivät he enää pääsekään tuttuun kotiselliinsä lusimaan vaan joutuvat uuteen vankilaan. Ankkalinnan kaupungilla ei ole enää varaa ylläpitää vanhaa vankilaa, jonka takia se on saanut purkutuomion. Karhukoplan into varkausten tekemiseen menee, sillä heitä ei järin innosta joutua uuteen vankilaan jossa pääohjemistoon kuuluvat työnteon sijaan zumbatunnit ja luomuruoka. Tarina on piristävän uudenlaista Karhukoplaa. En ainakaan itse muista lukeneeni tarinaa, jossa Konnansuon vankila olisi tällä lailla uhattuna. Poikkeuksellisen vivahteen tarinaan tuo myös Konnamuorin esiintyminen, mikä on koplatarinoissa varsin harvinaista. Vaikka loppuratkaisu ei järin yllätäkään, jää kertomuksesta silti mukava mieli. Varsinkin kun koplalaiset esitetään tarinassa omalla tasollaan oikein rehteinä nuorina miehinä.

Viikko hukassa

Kaupparatsuksi ryhtyneen Mustan Pekan kanssa vietetyn lomaviikonlopun jälkeen Mikki herää vuoteestaan ja huomaa, että kaikki ei ole kohdallaan. Hänen elämästään on kulunut viikko ilman, että Mikki itse muistaa siitä päivääkään. Käy ilmi, että Musta Pekka kärsii samoista ”oireista”. Kaksikko lähtee selvittämään kadonneen viikon mysteeriä Itä-Iorgurtslaviaan, missä juttu mutkistuu, mutta myös ystäväksi tekeytyneen Pekan todelliset motiivit selviävät. Casty on pistänyt taas parastaan kirjoittaessaan tätä dekkaritarinaa. Sarjan tunnelma on castymaiseen tapaan tutun arkinen, mutta samalla ilmassa leijuu jännityksen ja mysteerin tuoksu. Tarinan ratkaisevat juonenkäänteet on osattu rytmittää sopivasti eikä vauhdikas tarina tunnu liian kiireiseltä. Sarjakuvan on piirtänyt mainio Marco Mazzarello.

Karmivien puhelimien hyökkäys


Taskukirjassa 370 ilmestynyt tarina ”Tekninen vihollinen” saa jatkoa, kun Riccardo Pesce palaa aiheeseen Valurautaritarin taistelusta edistystekniikkaa vastaan. Tällä kertaa kohteeksi joutuvat kaupungin museon puhelinkopi,t jotka muuttuvat odottamattomasti eläviksi hirviöiksi, joita vastaan Taikaviitan on taisteltava estääkseen Ankkalinnan tuhoutumisen. Valurautaritari antoi jo edellisessä esiintymisessään kuvan turhasta hahmosta, joka olisi pitänyt älytä jättää rauhaan ensimmäisen tarinan jälkeen. Onneksi kuitenkin tämän tarinan viimeinen ruutu viittaa siihen, ettei hahmon paluuta nähdä enää ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Suomentajaa haluaisin hieman ojentaa. Edellisen osan tapaan tässäkin Fantom Ankkaa tituleerataan tyhmästi Musta Ankaksi. Vuosikaudet Fantom Ankkana tunnetuksi tullut Taikaviitan edeltäjä tuskin tarvitsee suomennettua nimeä enää tässä vaiheessa. Ainakaan noin typerää…

Andoran ruukku

Carlo Panaro lähettää Akun, Roopen ja Ankanpojat Kreikkaan etsimään runsauttaan kultakolikoita ylitsevuotavaa maljakkoa. Tarinan ei juuri enempää kuvausta tarvitse. Tylsähkö juoni laukkaa eteenpäin liian nopeasti ja sarja loppuukin jo enemmän kuin tavanomaiseen Akun ja Roopen takaa-ajoon kun Aku menee möläyttämään ruukun löytymisestä väärille korville. Näin ollen laki tulee vastaan ja Ankkaseurueen on luovuttava löydöstään.  Tarinan kuvittaneen Giampaolo Soldatin ystävät saattavat saada tarinasta kuitenkin enemmän irti.

Velkajahti

Kirjan vanhempaa tuotantoa edustaa Micgele Gazzarrin kirjoittama ja Romano Scarpan piirtämä vauhdikas tarina Akusta, jonka huolenaiheena ovat iänikuiset velat. Tämäkin tarina on edellisen tapaan melkoista kohellusta, mutta onnistuu kuitenkin viihdyttämään lukijaansa paremmin. Jutussa velkojat eivät näytä kaihtavan koviakaan keinoja saadakseen mikä heille kuuluu. Myös Roope nähdään sarjassa tuon ajan tapaan varsin normaalisti haulikon kanssa heilumassa. Tarina on siis valmistunut 1960-luvun puolessa välissä.

Satelliitisumutus
Kuten muutaman viimeisimmänkin taskarien tapaan, tässäkin taskarissa on valokeilaan päästetty yksi sivuhahmona paremmin tunnetuista, mutta tärkeistä henkilöistä. Eka Vekara auttaa Simoa ja Mikkiä nappaamaan professori Hiukkasenhalkojaa, joka on kotoisin samasta ajasta ja paikasta kuin Eka itsekin. Lyhykäiseksi jäänyt tarina on onnistunut, vaikkakin sitä olisi mielellään lukenut lisääkin. Yleensä tarinoiden lyhyys tuntuu olevan Aku Ankka-lehden vitsauksena, ei niinkään taskukirjojen.  Kuitenkin jo pelkästään Eka Vekaran näkeminen pääroolissa nostaa tarinan pisteitä korkeammalle. On hienoa, kuinka italialaiset uskaltavat kuitenkin käyttää vanhoja, joittenkin mielestä jo unohtuneitakin hahmoja. Tarinasta vastaavat Stefano Ambrosio ja Massimo De Vita.

Ensikipaleen jäljillä

Italian uudistuneen Topolino-lehden 60- vuotisjuhlanumerossa nähtiin toissa vuonna tarina, jossa on hauska viittaus sikäläiseen Mikki Hiiri viikkolehteen. Bruno Sardan kirjoittamassa ja Giuseppe Dalla Santan piirtämässä tarinassa Aku ja Touho lähtevät Roope-sedän käskystä metsästämään ensimmäistä taskukirjaa, joka toimi erään italialaisen sarjakuvalehden koon muuttamisen innoittajana 60-vuotta takaperin. Selviää, että serkusten metsästämä kappale löytyy Milla Magian omistuksesta, kun Millaa vainonnut Amanda noidan onnistui varastaa taskukirja. Aku ja Touho eivät kuitenkaan uskalla kertoa sedälleen, mistä ensikipale löytyy ja saavatkin yllätyksekseen sekä helpotuksekseen uuden toimeksi annon.

Elämänkertoja tilaustyönä

Roberto Gagnor on kirjoittanut tarinan Riitasta ja Kuunosta, jotka innostuvat tehtailemaan julkkisten elämänkertoja haamukirjoittajina. Viimein vuoroon tulee myös Roope Ankka, josta tehtailtu kirjan teksti päätyy kuitenkin Kroisos Pennosen käsiin. Pennonen muokkaa tarinasta mieleisensä, tarkoituksenaan loata kilpailijansa maine. Roope saa tämän selville ja kirmaa Riitan ja Kuunon kanssa painotalolle, mutta liian myöhään. Kaikkien yllätykseksi kirjasta tuleekin suursuosittu lasten keskuudessa. Nyt Roope Ankka näyttää myös lasten silmissä ihailtavalta esikuvalta. Tarina on mukavaa luettavaa, muttei sisällä sen ihmeellisempiä käänteitä. Tuttu Riitta-kaava johon on sisällytetty myös Roopen ja Kroisoksen nahistelua, Roopen tottakai vetäessä taas kerran pidemmän korren.

Kevyesti paras

Kirjan yksi kiinnostavimmista tarinoista löytyy pokkarin lopusta. Ankkalinnaa vaivaa painottomuuden väheneminen. Maata lähestyy toinen planeetta, joka vie maalta painovoiman - mikä tietenkin aiheuttaa ongelmia rutiinielämiselle. Pelle Peloton selvittää, ettei aikaa planeettojen törmäämiselle ole kuin yksi päivä ja vain hän ja Aku tietävät sen. Muut Ankkalinnalaiset ovat autuaan tietämättömiä kohtaavasta tuhosta. Roope toivoo Pellen kehittelemän kojeen vahvistavan rahasäilönsä seiniä, mutta koneen vaikutus säätyykin päinvastaiseksi, mistä saattaa olla yllättävää hyötyä maailman pelastamiseksi. Michael T. Gilbert on iskenyt nappiin kirjoittaessaan tätä tarinaa. Juttu sisältää hienoja kohtauksia, joissa Aku tajuaa, että loppu todellakin alkaa olla lähellä ja pistää asioita tärkeysjärjestykseen. On haikea katsella kuinka Aku koettaa viettää viimeisiä ikimuistoisia hetkiä perheensä ja lähimmäistensä kanssa samalla pitäen suuren salaisuuden tuhon lähenemisestä. Tarinassa lukijaa muistutetaan lähimmäisten tärkeydestä, mikä tuppaa unohtumaan tänä päivänä vähän liiaksikin. Kertomuksessa muistutetaan, myös kuinka hauras rakentamamme maailma voi suuren tuhon uhatessa todella olla. Flemming Andersenin valitseminen tarinan kuvituksen tekemiseen on ollut hyvä valinta.

Joululuun kirja ei ole sen pahempi kuin edellisetkään tämän syksyn kirjoista. Taskari on jatkanut tasaisen varmalla otteellaan jo pitkään ja tämä numero päättää kuluvan vuosikerran hienosti. Mielenkiinnolla jään odottelemaan ensi vuoden tarjontaa ja niin jäävät varmasti monet muutkin taskarifanit.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Aku Ankka-lehti 60 vuotta -tapahtuma Jumbossa lauantaina 3.12.

Ankkaa juhlitaan tulevana lauantaina Jumbossa. Tarkemmat aikataulut löydät sekä Jumbon-sivuilta että alta:

Keskusaukion lavalla ohjelmaa klo 10.-16.30. Juontajana Ville Klinga.  

Klo 10.00 - Aku Ankka -lehden juhlahumu alkaa
Räpylät liikkeelle ja pyörähdä DCA-tanssikoulun kanssa ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme! 

Klo 12.00 - KÄÄK! Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlapäivän viralliset avajaiset
Aku Ankka -lehden päätoimittaja Aki Hyyppä vie ankallistiedon lähteille ja Itä-Vantaan musiikkikoulun lapset laulavat 60 vuotta täyttävälle sankarille. Saatat myös tavata suosikkihahmomme suoraan Ankkalinnasta!

Klo 12.45 - Puhuva Kone räppää

Klo 13.15 - Tunnetut Ankka-fanit astuvat estradille

Klo 13.20 - Aku Ankan ratkiriemukas minivisa

Klo 14.00 - Räpylät liikkeelle ja pyörähdä tanssikoulun kanssa ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme! 

Klo 15.00 - Puhuva Kone esittäytyy ja saatat tavata Ankkalinnan huono-onnisimman sankarin

Klo 15.40 - Puhuva Kone räppää

Klo 16.15 - Räpylät liikkeelle ja pyörähdä mukaan tanssiryhmän ankkamaiseen juhlatanssiin! Saatat myös tavata rakkaan nimikkohahmomme!

Klo 16.30 - Aku Ankka -lehden päätoimittajan loppupuheenvuoro 

Lavaohjelman lisäksi pääset kokeilemaan Hannu Hanhen onnenarvontaa, ihailemaan Aku Ankan autoa, osallistumaan maailman pisimpään onnittelukirjeeseen Aku Ankka -lehdelle sekä toteuttamaan jouluisia taidonnäytteitä Mummo Ankan piparienkoristelupisteellä 

Vaapu mukaan juhlahulinoihin!

torstai 24. marraskuuta 2011

Disney tuo satoja leffoja YouTuben vuokrauspalveluun

MikroPC uutisoi seuraavaa:
YouTube ja Walt Disney Studios ovat tehneet sopimuksen, joka tuo videopalveluun satoja Disneyn, Disney-Pixarin ja DreamWorks Studiosin leffoja vuokrattaviksi, TechCrunch-blogi kertoo. Ensimmäiset Disney-elokuvat tulivat saataville keskiviikkona.

Palvelusta voi vuokrata esimerkiksi verrattain tuoreen Liisa Ihmemaassa -leffan 1,99 dollarin hintaan ja uusimman Pirates of the Caribbean -elokuvan 4,99 dollarilla.
Leffoja voi katsoa tietokoneella, Android-puhelimella tai -tabletilla tai Google TV:ssä. Katseluaikaa on jopa kuukausi, mutta kun katselun kerran on aloittanut, leffa on katsottava loppuun 48 tunnin kuluessa.

Disney-sopimus koskee vain Yhdysvaltoja ja Kanadaa. YouTube Moviesin maksullinen palvelu toimii myös Isossa-Britanniassa, mutta Suomeen sen tulosta ei ole tietoa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Arvostelu: Aku Ankan taskukirja 383

Aku Ankan taskukirja 383 – Tuplanolla ja amorin nuolet

Vuoden toiseksi viimeinen taskukirja esittelee jälleen rikkaan hahmogallerian, kun jokainen kirjan yhdeksästä tarinasta omaa jo pelkästään eri nimikkohahmon. Yhdeksän tutun nimihahmon rinnalle ovat päässeet sellaiset harvinaisemmat sivuhenkilötkin kuin Hertta, Poppi, Into Ankka, Klaara Kotko, Toimi sekä Parta-Jussi ja tämän uskollinen koira Hannibal. Näistä taskarin sivuilla harvinaisimpia ainakin viimeaikoina lienevät viimeksi mainittu kaksikko, jotka kirjan viimeisessä tarinassa pääsevät jahtaamaan kahta konnajoukkiota itsensä Taikaviitan kanssa.

Rahojen raivo

Kirjan kuitenkin aloittaa tuttuun tapaan Tanskanmaalla kyhätty johtosarja. Tarinassa Roope vippaa rahalaariinsa rakennustyömaa-alueelta löytämänsä kolikon, joka kuitenkin pitää sisällään yliluonnollisia voimia keräten kaikki säiliön rahamassat yhdeksi eläväksi hirviöksi. Hirviö lähtee suuntaamaan kohti Italiaa ja tulivuori Vesuviusta, jossa koko sotkun alulle panija odottaa rahahirviötä malttamattomana. Tarina on melko yllätyksetön eikä tarjoa juuri mitään uutta, mutta onnistuu avaamaan kirjan tutulla ja turvallisella tavalla.

Luontoystävällinen lomasafari


Mikki ja Hessu tarjoutuvat avustamaan koruryöstön selvittämisessä, mutta poliisilaitoksella kaksikkoa ei olekaan vastassa Simo Sisu, vaan tämän sairassijainen, koppava Komisario Yli-Juppi. Komirasio hylkää ”harrastelija-avun” ja käskee kaveruksia olla sekaantumatta asiaan millään lailla. Mikki päättää antaa Yli-Jupin selviytyä rikoksen selvittämisestä omin avuin ja lähtee Hessun kanssa lomailemaan eläinpuistoon. Puisto sisältää kuitenkin ratkaisevan yksityiskohdan ryöstöön liittyen. Mestarit Guido Martina ja Romano Scarpa pitävät lukijan mielenkiinnon yllä läpi koko tarinan, vaikka mitään erityisen erikoista juoni ei sisälläkään. Komisario Yli-Juppilasta on onnistuttu luomana niin ärsyttävä hahmo, että lukija voi innolla odottaa hahmon nöyryyttävää häviämistä ”harrastelijaetsiville”. Silmiinpistävintä lienee Hessun pakonomainen tarve kantaa eläinpuistoon mukana unettavilla patruunoilla ladattua revolveria.

Amorin nuolet

Tuplanolla jatkaa seikkailujaan vielä tässä taskarissa ennen taukoaan. Monessa viimeisimmässä pokkarissa mukana ollut Tuplanolla on saanut toimeksiannon tällä kertaa Saksasta missä hänen on otettava selkoa, mitä Toimiston vastapeluri Järjestö oikein tekee Amorin nuolet nimisellä maalauksella. Episodi ei itsessään kuljeta saagan tarinaa eteenpäin, mutta pesee monet ”tusinahupailut” mennen tullen. Valitettavasti itse Tuplanolla-sarja alkaa lässähtää useiden juonta eteenpäin kuljettamattomien tarinoiden jälkeen. Huolitellun kuvituksen takana on monista muistakin osista tuttu Francesco D'Ippolito.

Tähti on syttynyt

Carlo Panari kertoo jälleen moneen kertaan kierrätetyn tarinan jossa Pikkuapulainen ei saa kaipaamaansa huomiota kun asiakkaat kiittelevät vain Pelleä ja he ketkä myös häntä, niin täysin väärällä nimellä. Ankkalinnan suurimman lampputehtaan omistaja Harri Ehku törmää apulaiseen ja haluaa värvätä tämän mainoskampanjansa keulahahmoksi. Pikkuapulaisesta kehkeytyy suurtähti ja Pelle Peloton unohtuu… mutta vain hetkeksi. Vaikka tarina onkin toisinto useasta kaltaisestaan, on siinä silti tärkeä opetus. Kaveria ei jätetä, varsinkaan maineen ja kunnian takia. Pikkuapulainen tajuaa hienosti tarinan lopussa kuinka Pelle on kaikkea kansansuosiota tärkeämpi hänelle.

Koukutus

Kirjan ainoaksi naispääosanesittäjäksi on päässyt Iines. Kirjaimellisesti, sillä ankkaneito esittää tarinassa nuorta Ella Ankkaa joka on muuttanut setänsä Ruupertin luokse opiskeluidensa takia. Koulussa Ella törmää komeaan Akusti Anculéseen jonka kanssa lähemmän tuttavuuden tekeminen ei ole kaikkein helpoin homma. Sinnikkään yrittämisen jälkeen Ellalle kuitenkin selviää, että Akusti on myös ihastunut Ella Ankkaan ja miksi hän on pitäytynyt kertomasta sitä hänelle. Vampyyrina Akustin halu purra tyttöä olisi liian suuri, eikä hän tietenkään halua vahingoittaa sydämensä valtiatarta. Tarina on parodia supersuositun Twilight-elokuvasarjan ensimmäisestä osasta. Elokuvan nähneet tunnistavat varmasti tarinan ja toimisipa elokuvan näkeminen tämän sarjakuvan jälkeenkin, niin uskollisesti tarinassa seurataan elokuvan juonta. Tarinan kirjoittanut Roberto Gagnor on tosin tehnyt sarjakuvasta suuren luokan komedian. Viimeksi taisin taskaria tavatessani nauraa yhtä makeasti kun luin Triplan(AATK 369) toiseksi viimeistä tarinaa ”Paparazzit”. Piirtäjävalintakin on osunut paremman kerran nappiin. Kukapa olisi parempi kuvittaja tällaiselle huumoripläjäykselle kuin Giorgio Cavazzano joka hallitsee myös mitä moninaisemman katraan eri hahmoja, mikä näkyy kyllä tämän tarinan kuvitusta katsellessa.

Hirmuinen Musta Ankka

Hupimestari Enrico Faccini on kynäillyt lyhärin Tupusta Hupusta ja Lupusta jotka luettuaan satua Musta Ankasta huomaavat taloonsa tunkeutuneen tumman puhuvan hahmon olevan kuin sadun Musta Ankka.  Neuvokkaat pojat eivät aio jäädä tutisemaan pelosta huoneeseensa vaan kolkkaavat tunkeilijan ja alkavat tutkia ”saalistaan”. Tarina ei herätä yhtä hersyviä nauruja kuin edellinen elokuvaparodia, mutta ei jää pekkaa pahemmaksi. Taskarin mittapuulla lyhyttä 15-sivuista välipalaa ei voi ainakaan täytetarinaksi mollata.

Nazcan portaat

Kirjan arkeologiseikkailusta vastaa edellisenkin pokkarin tapaan Augusto Macchetto joka vie tällä kertaa Indiana Hopon ja Saija Sanasiepon Nazcan tasangolle josta löytyy kuuluisia jättimäisiä piirroksia eläimistä. Ufojen tekeleiksikin epäiltyjen piirrosten mysteerille mietitään uusia teorioita ja Indy on vakuuttunut teoriastaan minkä mukaan tasanko on taannoin toiminut entisaikojen lentokenttänä. Mukana kapuloita rattaisiin on laittamassa niin ikään edellisestäkin tarinasta tuttu TV-tähti Mister Mysteeri. Tarina on itsessään ihan viihdyttä, vaikka se eteneekin lähinnä takaumana mikä etsii ratkaisua Nazcan tasangoille ilmestyneistä suurista eläinkuvioista. Jutun loppu, joka kuitenkin sijoittuu ihan nykypäivään, on hieman töksähtävä ja tarina itsessään tuntuu turhalta toisinnolta näin heti edellisessä taskarissa nähdyn tarinan jälkeen. Massimo De Vitan piirrokset ovat kuitenkin juuri sitä mitä mestarilta on totuttu näkemäänkin.

Verkon valtiaat

Kirjan ainoassa Aku-tarinassa nähdään lisää harvinaisia sivuhahmoja. Touho tuo mukanaan veljenpoikansa Toimin ja tämän kaverin Leon testatakseen ideoimaansa pettämätöntä käytöskoulutusta. Poiken innostus Ufoista kuitenkin sotkee Akun rauhallisen koti-illan kun lauma avaruustutkijoita ryntää Paratiisitie 13:sta tutkimaan Toimin tilaamia avaruushirvioiden näköisnukkeja. Marco Mazzarello on kuvittanut Valentina Camerinin kirjoittaman pöhkön tarinan. Touho ei enää riitä pilaamaan Akun koti-iltaa vana tämän yli-innokas veljenpoikakin on otettu mukaan mikä toisaalta tuo tarinaan tuoretta mielenkiintoa, mutta ainoastaan tätä harvinaista hahmoa kohtaan.

Taikaviitta vastaan kanavarkaat

Kirjan kiinnostavin sarjakuvatarina on säästetty viimeiseksi. Mahdollisesti taskukirjaa varten tilaustyönä tuotettu I/D-koodinen sarja on tämäkin kahden mestarin käsistä lähtöisin. Tito Faracin ja Giorgio Cavazzanon yheistyönä on syntynyt hilpeä dekkarihupailu joka sijoittuu Ankkalinnan lähellä sijaitsevalle Synkkäsuolle. Taikaviitta selvittää Roope Ankan rahasäiliöön murtautunutta konnajoukkiota joka on onnistunut saamaan saaliikseen muutaman miljoonan. Synkkäsuolla Taikaviitta törmää tuttuun karvanaamaan Parta-Jussiin joka vierailee taskarin sivuilla ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden elokuun. Parta-Jussi jahtaa tietämättään Taikaviitan tähtäimessä olevan konnakoplan serkkuja jotka ovat vieteen Jussin ja monen muun lähitienoon kanat. Sarjakuvan synkkä, mutta huumoria viljelevä tunnelma on harvinaisen onnnistunut ja Cavazzanon piirroksetkin näyttävät saaneen uutta tuoreutta, kenties juuri uusvanhojen hahmojen ansiosta. Parta-Jussi olisi tervetullut lisä taskarisarjaan vähän useamminkin jos se pitää käsikirjoittajat ja piirtäjät tällaisessa terässä.

Marraskuun taskukirja jatkaa syksyn tasaisen kovaa linjaa. On hauska huomata, ettei vanhoja hahmoja olla kokonaan unohdettu vaan niitä kaivetaan esiin ja päästetään tuoreisiin rooleihin vielä tänäkin päivänä piristämään sekä nuorta, että vähän varttuneempaakin lukijaa.
Joulukuussa olisi sitten luvassa Karhukoplan juhlistamista mestari Cavazzanon kanssa. Italialaiset koplatarinat ovat ainakin melko usein onnistuneet viihdyttämään tanskalaisia töherryksiä monin kerroin edustavammin.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Roope-setä lehti muuttuu!

Kaikille tuttu Roope-setä lehti tulee kokemaan lähaikoina hurjan muutoksen. Pikkulinnut nimittäin visertelevät, että lehden kokoa oltaisiin muuttamassa radikaalisti suurempaan suuntaan. Tämä mahdollistaa tulevaisuudessa siis myös nelirivisten tarinoiden julkaisun.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Ankkatietäjä 2011 - voittajan mietteet

Musta hevonen takana, Jaakko Hosio edessä (kiitos Lurkerille kuvasta!)
Kirjamessut on takanapäin ja Don Rosakin on jo lähtenyt kohti uusia seikkailuja. Onkin hyvä aika hieman kerrata viikonlopun tapahtumia.

Don Rosan vierailuhan ei suinkaan ollut ainoa messutapahtuma, joka sai kaikki ankistit liikkelle. Lauantai-aamupäivän ehdoton kohokohta oli nimittäin huikea tietokilpailu, jossa voittaja kruunattiin viralliseksi Ankkatietäjäksi 2011. Vastaavanlaisia titteleitä on jaettu toistaiseksi vain kerran aiemmin, tämä tapahtui Aku Ankka-lehden 50-vuotis juhlavuotena kymmenen vuotta sitten. Silloin voittajaksi selviytyi Tero Kyhyräinen (jonka pienimuotoisen haastattelun voit muuten lukea täältä).

Kilpailun kakkonen poistuu estraadilta kolmipyörällään - ja tietenkin ajaen ilman päätä!
Kilpailun alkukarsinnat käytiin kolmessa osassa Akuankka.fi:n puolella, joista Kirjamessujen suureen finaaliin selvisi viisi huipputietäjää: Toni Joukanen (36), Antti Suni (34), Anne Herranen (25), Jaakko Hosio (29) sekä Taneli Pyysalo (41). Koitoksen ainoa naisedustaja, Anne Herranen, joutui kuitenkin jättäytymään pois finaalista, joten yleisöstä valittiin hänelle korvaava edustaja. Sattumalta tämä Musta hevonen-nimellä kulkenut kilpailija oli järjestää todellisen jymypaukun osoittaen jo heti alkukierroksilla vahvaa osaamista. Vauhti ei kuitenkaan aivan riittänyt loppuun asti ja Musta hevonen saikin tyytyä toiseen sijaan. Voiton nappasi tällä kertaa Jaakko Hosio, jonka vastaukset visaisimpiinkin pähkinöihin tuli kuin apteekin hyllyltä! Viimeiseen kysymykseen, Rahat vai kolmipyörä?, Hosiokin kuitenkin vastasi väärin: pieni sangollinen riihikuivaa käteistä oli houkuttelevampi vaihtoehto, joten kakkoseksi yltänyt Musta hevonen joutui ajamaan kolmipyörällään kohti Don Rosan haastattelutilaisuutta.

Loppuun on hyvä tietenkin udella hieman uuden Ankkatietäjän mietteitä:

Onneksi olkoon voiton johdosta! Kuinka kauan olet ollut Aku Ankan lukija?

Siitä asti kun opin lukemaan, eli noin neljännesvuosisadan.

Millä tavoin valmistauduit finaaliin?
Suurimman osan valmistautumistyöstä tein lukemalla Aku Ankkaa aikuisiälle asti todella aktiivisesti ja senkin jälkeen epäilemättä keskimääräistä ankkalukijaa intohimoisemmin. Finaalipaikan varmistuttua selasin muistin virkistämiseksi Barksin kootut ja Rosan kovakantiset läpi.

Tämähän oli jo toinen kerta, kun maassamme käydään tämän mittaluokan kamppailu ankkatietämyksestä. Osallistuitko jo vuoden 2001 kilpailuun ja miten siinä pärjäsit?
Osallistuin tuolloinkin, mutta jäin harmittavasti finaalin ulkopuolelle vastattuani yhteen karsintakysymykseen väärin. Itse finaalitapahtumaa Kemin sarjakuvafestivaaleilla seurasin paikan päällä, ja silloin jäi mielikuva, että ankkatietous olisi riittänyt voittaja Tero Kyhyräisen haastamiseen.

Kun osallistuit ensimmäiselle kierrokselle, uskoitko pääseväsi finaaliin ja lopulta voittoon asti?
En suoraan sanottuna ajatellut silloin vielä noin pitkälle. Oli selvää, että kisaan osallistuu valtava määrä osaavia Aku Ankka -tietäjiä, joten en uskaltanut odottaa aluksi liikaa. Toivoin toki menestystä.

Oliko joko alkukarsinnoissa tai itse finaalissa jokin sellainen kysymys, joka tuotti erityisesti päänvaivaa?
Alkukarsinnassa oli muutama todella kinkkinen kysymys, kuten "Mikä Brutopian teollisuudenhaara on saanut oman moniosaisen teossarjansa". Finaalissa yhtenä vaikeimmista kysymyksistä mieleen jäi kysymys intiaanipäällikkö Hippa-Heikin elinkeinosta. Hahmo mainittiin Barks-klassikossa Aku Ankka ja junaryöväri Partasuti, mutta häntä ei tarinassa koskaan nähty.

Mitä mieltä olit yleisesti finaalikysymysten vaikeustasosta?

Finaalin ensimmäisillä kierroksilla oli muutamia liian helppoja kysymyksiä, jotka kaikki finalistit, ja suuri osa yleisöstäkin, varmasti tiesivät. Tämä johti siihen, että vastausvuoron tuoneen viittauskäden heilautuksen nopeudella oli minun makuuni hieman liian suuri rooli alkukierroksilla. Toisaalta vaikeitakin kysymyksiäkin oli joukossa, ja jyvät kyllä erottuivat akanoista. Finaalin viimeisessä vaiheessa kysymykset olivat kaikin puolin erinomaisia.

Tietokilpailun kysymykset koskivat "vain" Aku Ankka-lehteä, mutta olisivatko myös esimerkiksi Aku Ankan taskukirjoja koskevat kysymykset luonnistuneet vaivatta?
Olen lukenut lapsuudessa taskukirjat 1-200 moneen kertaan ja uudempiakin satunnaisesti, joten en olisi pannut pahakseni, vaikka taskukirjat olisivat kuuluneet visailun piiriin.

Tuhansia ja tuhansia Ankka-tarinoita lukeneena osaat varmasti helposti nimetä suosikkisarjasi. Entä löytyykö suosikkipiirtäjiä tai -käsikirjoittajia?
Barks on ylivoimainen ykkönen sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana. Suosikkitarinoita on monia: Pitkistä tarinoista esimerkiksi Koralliluolan kummitus, Vanhan Linnan salaisuus ja Kulmikkaat munat ovat lähellä sydäntä. Kymmensivuisista mainittakoon Kruuna ja klaava ja tietenkin tarina Tietokilpailu - molempien yhteiskuntakritiikin säilä on kestänyt aikaa erinomaisesti.

Don Rosa on myös loistava ideanikkari ja Barks-faktojen kunnioittaminen ja jalostaminen muissakin kuin Elämä ja teot -sarjan tarinoissa on arvostettavaa. Gottfredsonin klassisia Mikki-tarinoista olen oppinut pitämään toden teolla vasta ihan viime aikoina. Muista piirtäjistä tykkään muun muassa Scarpasta, Brancasta, Murrysta ja Vicarista, näistä Scarpa on myös erinomainen käsikirjoittaja.

Kaltaisellasi ankkatietäjällä tulee olla valtava kokoelma Akuja. Kattaako kokoelmasi kaikki Ankat vuosien varrelta? Onko kokoelmassasi jokin todellinen helmien helmi?

Omistan Aku Ankka -lehdet 70-luvun puolivälistä eteenpäin ja näköispainokset 60-luvun loppuun saakka. 70-luvun alkupuolen lehdistä puuttuu suurin osa. Rajalliset säilytystilat ja budjetti rajoittavat valitettavasti keräilyä. Taskukirjojen keräilyn lopetin numeroon 240, jota aiemmat numerot kokoelmasta löytyy. Omistan lisäksi suurimman osan Barksia ja Rosaa sisältävät Suomeksi ilmestyneet kovakantiset kirjat, kaikki Parhaat sarjat -albumit ja Ankantekijät sekä ison määrän muitakin opuksia. Jonkin verran olen hankkinut myös Barksia, Rosaa ja viimeisimpänä Gottfredsonia alkuperäiskielellä.

Selkeästi arvokkaimmat keräilyhankinnat ovat olleet Barksin kootut ja kaksi Barks-litografiaa. Mitään huippuharvinaisuuksia en omista.


Ja loppuun pakollinen trivia-kysymys: Kuinka monta sangollista vettä virtaa joka päivä Ankkalinnan kanavan halki?
Noin 972 kvintiljoonaa. Kvintiljoona on sen verran iso luku, että kvadriljoonat, triljoonat ja sen sellaiset voidaan unohtaa. Itse asiassa opettelin oikean vastauksen Ankkatietäjä-visan finaalia varten, mutta sitä ei sentään kysytty.

Loppuun haluisin vielä kiittää hienosta blogista! Jatkakaa fanikulttuurin ylläpitämistä!

Ankkalinnake kiittää Jaakko Hosiota haastattelusta! Ja fanikulttuurin ylläpitäminen jatkuu!

Don Rosa-dokumentti DocPoint-festareille(?)

24.-29. tammikuuta 2012 järjestetään kymmenennet DocPoint-festivaalit Helsingissä. Villit huhut kertovat, että mukana olisi tällä kertaa myös dokumenttielokuva Life and Times of Don Rosa. Huhut ovat vielä toistaiseksi vahvistamattomia, mutta Ankkalinnake tietenkin seuraa tilannetta. Pysykää siis kuulolla...

maanantai 31. lokakuuta 2011

Hollannin Aku Ankka iPad-versiona

Hollannin Donald Duck-lehti on nykyisin mahdollista lukea myös iPad-versiona. Hintaa lehdelle tulee 2,30 euroa tai 2,99 dollaria. Lisätietoja sitä hamuaville löytyy DCW-sivustolta.


Koskakohan Suomenkin Aku Ankkaa voi lukea digitaalisena versiona? Siihen suuntaan ollaan epäilemättä kuitenkin menossa...

Mitä vuosi 2012 tuokaan tullessaan - entä loppuvuosi 2011?

Pian on Aku Ankka- lehden juhlavuosi 2011 ohi, joten on hyvä aika tutkastella hieman tulevankin vuoden tarjontaa. Aku Ankka- lehden sekä Roope-sedän ensi vuosi onkin käyty jo läpi aiemmin (ohjelman voit tarkastaa täältä!), mutta muutamia mielenkiintoisia tietoja on kuitenkin onnistuttu onkimaan vielä näidenkin lisäksi.

Aku Ankka Ekstrassa nähdään ensi vuonnakin neljää erilaista teemaa, jotka ovat tällä kertaa:
  • Harvinaisia vieraita
  • Hessu
  • Kolmiodraama
  • Lukijoiden äänestämä teema
Myös Taskukirja saa jälleen uudeen sisarjulkaisun, tällä kertaa ilmeisesti kovakantisen. Ensi vuonna alkaa nimittäin 29€ hinnalla koristeltu sarja "Aku Ankan Taskukirja esittää".

Salaisuuden verhoa on tietenkin myös hyvä hieman raottaa tämän vuoden osalta. Aku Ankka- lehden juhlanumerossa nähdään nimittäin pikkulintujen mukaan kauan kaivattu Don Rosa-tarina, jota ei ennen Suomessa ollakaan nähty. Kyseessähän on tietenkin Don Rosa käsikirjoittama Ankronikka-tarina, joka on tehty aikana ennen Rosan huippusuosiota.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Noel Van Horn, Williamin poika, on nyttemmin siirtynyt myös Ankka-tarinoihin. Aiemminhan hän työsti Mikkiä tehden samalla selvän eron isäänsä, joka tunnetaan Ankka-taiturina. Noelin uusia Ankka-tarinoita lukeneet ovat kilvan ylistäneet häntä, joten lähivuosina Aku Ankassakin nähdään varmasti mielenkiintoisia sarjakuvia.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Uutta Barksia jälleen - ensi viikolla muissa Pohjoismaissa, ehkä myös Suomessa

Ensi viikolla julkaistaan ihka uusi Carl Barks-tarina ainakin muissa Pohjoismaissa, Suomessakin mahdollisesti hieman jäljessä. Tarinan on käsikirjoittanut John Lustig Barksin omien muistiinpanojen pohjalta. Lustig oli tämän tarinaidean ostanut aikoinaan Barksin kuolinpesästä ja viimeisteli sen nyt nähtävään muotoon. Tarinan kuvituksesta vastaa itseoikeutetusti Daan Jippes. Yllä oleva kuva sekä uutinen on bongattu mainiolta Sekvenskonst-blogista.

Arvostelu: Aku Ankan Taskukirja 382

VilleT. jälleen vauhdissa. Olkaapa hyvät!

Aku Ankan taskukirja 382 - Näköalapaikka

Lokakuun pimeille illoille - ja miksei päivillekin – voi varata aikaa tuoreimman taskarin parissa. Komea synkkätunnelmainen kansi ainakin on mitä sopivin näin pimeään vuodenaikaan. Tietokanta Inducks kuitenkin paljastaa, että kansikuva on alkujaan kaavailtu käytettävän tarinan ”Taikaviitta ja ajankumous” kanssa. Suomessa, kuten miltei kaikissa muissakin taskarimaissa, tämä tarina nähtiin huhtikuun kirjassa tänä keväänä, edellä mainitun kannen kera, mutta syystä tai toisesta suomalaiseen julkaisuun oli tilattu oma kansi. Hienoa, että kuva kuitenkin saatiin julkaistuksi myös meillä, mutta tietämätön lukija varmasti odottaa näkevänsä vähintään yhtä huikean Taikaviitta-tarinan pokkarin sivuilla. Näkeeköhän sitten, se onkin tyystin toinen asia.

Onnea matkassa

Taskari aukeaa Byron Ericksonin kirjoittamalla Roope-tarinalla jossa multimiljardöörin matkaseurana nähdään poikkeuksellisesti Akun sijasta Hannu Hanhi. Päähenkilöiden vastustajana nähdään taskarissa hieman harvinaisempi hahmo, nimittäin Kulta-Into Pii. Tarina ei ole erityisen pitkä joten siitä löytyy ehkä hieman nopeatempoista toimintaa, mutta toisaalta lukijalle ei ainakaan tule sellaista tunnetta, että tarina jurnaisi liiaksi paikallaan. Johtosarjaksi, eikä sen juoni vaikuttele mutkikkuudellaan, mutta silti sarjaa lukiessa. En tiedä onko kirjoittaja tehnyt tietoisen valinnan, mutta kaikki sarjassa esiintyvät hahmot ovat Carl Barksin luomia. Joka tapauksessa, Flemming Andersen piirtää näitä henkilöitä parhaalla mahdollisellaan, lennokkaalla tavalla.

Mäihämolekyylit
Mikkimestari Casty päästää hiiren ja Hopon jälleen vauhtiin tarinassa jossa Mikki ja Hessu joutuvat tekemisiin epäonnea aiheuttavien mokahiukkasien kanssa. Sankarit lähtevät professori Kärsäsen kanssa sulkemaan venttiiliä, josta näitä epäonnen hiukkasia virtaa maailmaan. Mutta kaveruksia auttava professori paljastuu kaikkea muuta kuin avuliaaksi. Tämä tarina on jälleen näyte siitä kuinka yksinkertaisesta ideasta voi rakentaa mestarillisen tarinan josta ei puutu, jännitystä ja hauskuutta, muttei myöskään yllätyksellisiä käänteitä ja oivaltavia vitsejä. Enrico Faccini on kuvittanut tarinan mahtavan eläväisesti.

Harhoja kankaalla


Tuplanolla lähetetään mitä yksinkertaisimmalle tehtävälleen hakemaan maalaukseen piilotettu mikrokameran Roomasta, jotta Toimisto voisi tunnistaa Järjestön uuden kätyrin. Kuten arvata saattaa, yksinkertainen reissu muuttuu sekavaksi mysteeriksi, jonka takia tavoitteeseen pääseminen viivästyy. Käsikirjoittaja Marco Bosco - joka oli mukana ihka ensimmäisen Tuplanolla-tarinan kirjoittamisessa – onnistuu juonen kehittelyssä paremmin kuin muutama edellinen osa.  Tällä kertaa tarinasarjan juoni kulkee jälleen eteenpäin mikä lisää mielenkiintoa tulevien osien odottamiseen.

Noidan paras ystävä


Korri Korppi pääsi elokuun taskarissa ensikertaa parrasvaloihin ja hahmon voittokulku sivuroolista päähenkilöksi jatkuu jälleen. Tämän kertaisessa tarinassa on dekkariaineksia, mutta mielestäni Korri on laitettu pääosaan liian väkinäisesti. Monta samankaltaista juttua on julkaistu ihan Milla Magian otsikolla. Inducksin mukaan ainakin Puolassa näin on jopa tehty. Mutta suomessa on varmasti haluttu vain olla uskollinen alkuperäiselle käännökselle mikä toki on plussaa. Kenties aiemmin alkujaan Korri-tarinoiksi otsikoidut sarjat on käännetty meillä Milla Magiaksi, että tällä saralla ollaan menossa positiiviseen suuntaan.

Pellen Arvaamaton Mölytoosa

Taskarin kiinnostavimmalta vaikuttava sarja on PAM-saagan 15:sta osa joka on oikeasti 14. Inducks tietokannasta selviää, että kuten Tuplanolla-saagassa, myös tässä tarinasarjassa ei olla oltu uskollisia tarinoiden järjestykselle. Tosin tässä tapauksessa se ei juuri haittaa, sillä jatkuvuus PAM-tarinoista hävisi joo muutamien ensimmäisten osien jälkeen. Tässä tarinassa Aku ja Touho joutuvat tiukkaan tilanteeseen kun heidän on työskenneltävä PAMille salassa omien sukulaisten ja ystävien keskellä herättämättä huomiota. Pelle Peloton on keksinyt aaveradion jonka voi virittää kuolleiden taajuudelle. Tämä mahdollistaa tuonpuoleisessa elelevien kanssa kommunikoinnin. Aaveet eivät vain ole erityisen mielissään siitä, että heitä on häiritty maanpäällisillä härveleillä. Oikein onnistunut ja piristävä jatko, jo hieman itseään toistavaan tarinasarjaan. Flemming Andersen on kuvittanut tämänkin osan kadehdittavan taitavasti, kuten kaikki aiemmatkin.

Theran salaisuus

Roberto Vian on päässyt piirtämään hienon Indiana Hopo-seikkailun jossa seikkailija-arkeologi metsästää kadonnutta sivilisaatiota mereen uponnutta Atlantista. Mukana häärii muutamassakin tarinassa Indylle seuraa pitänyt arkeologhi Saija Sanasieppo joka taitaa olla hieman ihastunut Indianaan. Tarinassa on paljon samankaltaisuuksia aikaisempienkin seikkailutarinoiden kanssa. Esimerkiksi Atlantista ainakin on etsitty jo lukemattomia kertoja myös muissa tarinoissa. Indianan tehtävää häiritsee omahyväinen televisio kasvo joka aikoo hyötyä arkeologikaksikon löydöistä. Tarinan loppuratkaisu on mukavan yllättävä, sillä Atlantiksen yhteys tarinaan paljastetaan vasta viimeisimmillä sivuilla.

Karmivat kuvaukset

Roopen levy-yhtiölle työskentelevä Milla Magian suosikkiyhtye Yngve Tö ja H.E.R. kuvaa uuden hittinsä musiikkivideota Roope Ankan rahasäiliöllä, pienellä pudjetilla. Videoon halutaan kauhuvaikutteita joten noidille on pätkällä kysyntää. Milla Magia aikoo osallistua videolle ja siepata samalla Roopen esikoiskolikon. tarina on hauska yritelmä, mutta valitettavasti samanlaisia on nähty monet ja taas monet kerrat ja varmaan tullaan näkemään jatkossakin. Juttu ei tarjonnut mitään yllättävää, eikä tarinan piirtäjäksi valitun Valerio Heldin jälkikään juuri innosta.

Pukudraama
Aku likaa Taikaviitan työasun ottaessaan varkaita kiinni. Aamulla Iines tulee hoputtamaan Akua siivoamisessa ja vie tämän pyykkikorin pesulaan ennen kuin Aku ehtii sanoa vastaan. Miksikö…? Aku on tietenkin unohtanut Taikaviitan tamineet koriin ja nyt hänen on varastettava kori Iinekseltä tämän huomaamatta. Tarina on toki hauska, mutta kansitarinaksi tästä lyhyestä 10-sivun hupailusta ei mielestäni sentään ole. Oikeastaan on hyvä, että sarjan kirjoittaja Gabriele Panini ei ole lähtenyt venyttämään juonta yhtään pidemmäksi. Ratkaisua voisi jopa pitää nerokkaana, sillä yleensähän tarinat tuppaavat jäämään liian lyhyeksi. Panini on selkeästi tajunnut, ettei tällaisella aiheella ole tarvis leikitellä kymmentä sivua enempää. Tai ainakin toivon niin, sillä todennäköisesti tekele kuitenkin paljastuisi tilaustyöksi…

Karhukopla ja Triplanolla-serkku

Taskarin selkeästi kehnoin tarina ei ole yllätys. Jotkut Karhukopla-tarinat ovat ihan kelpo luettavaa, jopa erinomaista, mutta valitettavasti tämä ei sitä ole. Juoni kulkee jo turhankin tutulla, tuntematon serkku tuppaa kuvioita sotkemaan ja huiputtaa lopuksi koko koplaa kaavalla. Pelkoa herättää sarjakuvan loppukohtaus joka jättää ilmoille mahdollisuuden serkkutulokkaan uusintavierailulle. Nino Russon kirjoittaman tarinan on piirtänyt Andrea Lucci.

Onneton onnenmyyrä
Vuoden kymmenennen taskukirjan päättää onneksi hyvä Hannu Hanhi-tarina. Sarjan kirjoittanut Riccardo Secchi ei yllätä uudella idealla, sillä hän laittaa Hannun haluavan eroon onnestaan. Hannu on nähty epäonnisena tai tavallisena kadun tallaajana ainakin tarinoissa ”Onni yhdellä” (AA 2/03) ja ”Kolmoistikliaisen merkki” (AA 2/98).  Vanhaa ideaa ei ole kuitenkaan kulutettu puhki ja Secchi saa tuotua tarinaa tuoreuden tuntua ja hauskoja tilanteita minkä takia tarina on mitä mainioin valinta taskarin päätteeksi. Hannun ihastuminen ja sen eteneminen on oikeastaan kiinnostavinta seurattavaa. Sarjakuvan kuvittamisesta vastaa Francesco D'Ippolito, joten ulkoasu on silmiä hivelevää katseltavaa.

Aku Ankan taskukirja jatkaa tyytyväisen hyvällä linjalla eteenpäin. On mukavaa, että italialaisperäisissä tarinoissa on näinkin monipuolista tarjottavaa, vaikka kaikki tarinat tässäkin kirjassa ovat aika tuoreita. Toivottavasti ensi kuu jatkaa samaa tasaisen vahvaa linjaa…

tiistai 11. lokakuuta 2011

Don Rosan Suomen vierailun aikatauluja

Kuva: ESS/Mirja Hussain
Kirjamessujen ohjelma on selvillä, ja sen voit Disney-tarjonnan osalta nähdä täältä, mutta Don Rosa vierailee toki muuallakin. Tässä hieman tarkempaa aikataulua:

ti 25.10. Helsinki, Aleksanterinkadun Suomalainen kirjakauppa, alkaen klo 16.00
ke 26.10. Turku, Akateeminen kirjakauppa, alkaen klo 16.00
to 27.10. Tampere, Koskikeskuksen Kirja-Kärkkäinen, alkaen klo 16.00 
pe 28.10. Helsinki, Kirjamessut, messuosasto 7h22, alkaen klo 14.00 
pe 28.10. Espoo, Ison Omenan Suomalainen kirjakauppa, alkaen klo 18.00 
la 29.10. Helsinki, keskustan Akateeminen kirjakauppa, alkaen klo 9.00
la 29.10. Helsinki, Kirjamessut, messuosasto 7h22, alkaen klo 14.00

perjantai 7. lokakuuta 2011

Leijonakuningas-lehti ilmestynyt

Leijonakuningas-lehti on mukava piriste syksyyn. Pian kyseinen elokuvakin julkaistaan DVD:nä, joten mikäpä olisikaan sopivampi ajankohta lehden julkaisulle. Tämä ensimmäinen lehti pitää sisällään myös kolme sarjakuvatarinaa, joista kaksi on muuten Kari Korhosen käsialaa.

Recalling Carl - uusi Barks-opus

Kyseinen kuva on poimittu Didier Ghezin mainiosta Disney History- blogista. Varsin mielenkiintoiselta vaikuttava teos, lienee jokaisen Barks-fanin pakkohankinta.

torstai 6. lokakuuta 2011

Swampy-alligaattori haastaa Angry Birdsin

Alla HS.fi:ssä julkaistu uutinen:
Suomalaisen Rovio-yhtiön kehittämä mobiilipeli "Angry Birds" on joutunut väistymään Applen iPhones- ja iPads-laitteiden suosituimpien pelien ykköspaikalta.  
Kärkipaikan on siepannut hahmo nimeltä "Swampy", suolla seikkaileva alligaattori, jonka luoja on Walt Disney -yhtiö. 
Pelin idea on, että Swampy haluaa pysyä mutaisissa suo-olosuhteissa täysin puhtaana. Pelaajat yrittävät auttaa puhdistamalla vesireittiä, joka johtaa alligaattorin maanalaiseen kylpyammeeseen. 
Disneyn menestystä on pidetty alalla hieman yllättävänä, sillä se ei ole toistaiseksi onnistunut kehittämään hyvin myyviä mobiilihahmoja ja -pelejä. 
Yhtiössä toivotaan, että Swampystä tulisi ensimmäinen hahmo, joka siirtyy mobiilimaailmasta elokuvaan. Disneyn hahmojen liikehdintä on tähän saakka ollut päinvastaista.

Steve Jobs (1955-2011)

Applen perustaja, Pixarin johtaja ja enemmistöomistaja sekä The Walt Disney Companyn hallituksen jäsen ja suurin yksittäinen omistaja Steve Jobs on menehtynyt. Hän kuoli haimasyöpään 5. lokakuuta.

Jo pelkästään se, että Jobs oli perustamassa Applea, riittäisi tekemään hänestä todellisen suurmiehen. Mutta näin Disney-näkökulmasta katsottuna, voidaan Jobsia pitää myös Pixarin perustajana. Myös Disneyn hallituksen jäsenenä hänellä on ollut suuri valta johtaa yhtiötä valitsemaansa suntaan.

Visionäärinä hän oli omaa luokkaansa, eikä lähihistoriasta vastaavanlaisia montaa löydy - ainoana poikkeuksena mieleen tulee vain itse Walt Disney. Veteraanianimaattori Floyd Normanin kommentoi suru-uutista tuoreeltaan blogissaan näin: 
Minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä kahden epätavallisen miehen kanssa urallani - Walt Disneyn ja Steve Jobsin. Molemmat ovat olivat monimutkaisia mutta silti niin yksinkertaisia ihmisiä. Molemmat olivat hyvin yhteydessä ihmisiin ja siihen, mitä he halusivat ja odottivat. Ja tämä tietenkin selitti heidän uskomattoman menestyksensä.
[...] Kaipaan kovasti Walt Disneyä ja tiedän, että tulen kaipaamaan myös Steve Jobsia.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Arvostelu: Aku Ankka 40/2011

Aku Ankka 40/2011

Aku Ankka: ... se viheltäen menee

Pitkästä aikaa William Van Hornin Aku-tarina. Tässä kertomuksessa Aku lainaa Tulpulta euron, jotta saisi ostettua arpalipukkeen. Tällä kertaa Akua onnistikin oikein kunnolla, sillä arpa oikeutti kunnon nippuun kylmää käteistä! Tulppu vaatii tietenkin osuuttaan potista, kun oli kerran Akulle lainannutkin rahaa...

Mikki Hiiri: Ovela taidevaras

Myös Paul Murryn Mikki-tarina nähdään Aku Ankka-lehdessä pitkän tauon jälkeen. Tällä kertaa Minni on päättänyt kokeilla taitojaa taidemaalarina ja onkin lähtenyt Taidemuseoon kopioimaan vanhojen mestareiden maalauksia. Ilmenee, että myös Mustakaapu on samaisen harrastuksen parissa, ja pyrkiikin taidemaalarin taidoillaan tyhjentämään koko Taidemuseon arvokkaista teoksista. 

Pelle Peloton: Sekametelisoppa

Pelle keksii suihkeen, jolla toivoisi saavansa nuken puhumaan. Suihke ei tähän tarkoitukseen toimi, mutta hedelmät ja vihannekset aloittavat sen sijaan kiihkeän keskustelun. The Annoying Orange-sarjasta varmaankin inspiraationsa saanut keksintö osoittautuu hittituotteeksi, mutta kuten niin usein, tämäkin Pellen keksintö ei ole aivan loppuun asti mietitty. 

Roope-setä: Konnakoulu (osa 1)

Roope ja Aku ajautuvat hämyiseen kuppilaan sadetta pitämään, jossa käy ilmi, että juuri vankilasta vapautunut Eino J. Eikka suunnittelee suurta keikkaa. Ja kyseessä ei tällä kertaa olekaan Roopen koko omaisuuden anastamine vaan vain ensilantin röystö. Rahasäiliölle palattuaan ensilantin tilalle onkin ilmestynyt vain suklaakolikko... 

Hessu: Taikavarpu

Lyhyessä Daan Jippesin ja Ulrich Schröderin kuvittamassa tarinassa Hessu etsii pihaltaan vettä taikavarpua käyttäen. 

Aku Ankka ja kumppanit: Taiteellinen näkemys

Bill Walshin ja Floyd Gottfredsonin lyhäri, jossa Mikki (vaikka tarinan nimessä Aku Ankka mainitaankin) pääsee kokeilemaan taitojaan taidemaalarina. 

Yleisarvio:

Lehti on pienoinen pettymys - varsinkin jos ajattelee joukkoa, jotka tämän lehden tarinoita ovat laatineet. William Van Hornin tarinat ovat yleensä olleet nerokkaita, tämä jäi kuitenkin varsin valjuksi. Sama juttu Paul Murryn kanssa, jonka verrattain lyhyt tarina ei ollut todellakaan hänen parhaansa. Myös Daan Jippesin yksisivuinen ei ollut järin erikoinen. Gottfredsonin strippi taasen oli toki oivaltava, mutta ei sekään missään nimessä hänen parhaitaan. Jatkotarina vaikutti varsin mielenkiintoiselta, vaikkakin aikalailla perustarinalta. Yllättävää kyllä, lehden parasta antia oli täytetarinana toiminut Frank Jonkerin ja varsin tuntemattoman Studio Duendes del Surin Pelle-kertomus.

Lehden välissä oli mukana myös liite Carl Barksin vitsisarjoja. Nimensä mukaisesti se sisälsi Barksin hulvattomia lyhäreitä, kaikkiaan peräti 15 kappaletta. En tarinoita sen tarkemmin käy läpi, mutta kyllähän tämä liite oli selkeästi parempi kuin lehti, jonka välissä se jaettiin.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Mitä WITCH edellä, sitä Inez perässä...

Vasta uutisoitiin WITCH-lehden loppumisesta, mutta ei siinä tietenkään vielä kaikki. Myös Inez-lehti nimittäin tuli tiensä päähän. Varsin lyhytikäiseksi julkaisu jäikin, sillä helmikuussahan siitäkin uutisoitiin alkujaan.

Myös Nalle Puh-lehden ilmestymistiheys muuttuu. Aikaisemmin 12-numeroinen vuosikerta supistuu vain kymmenen numeron mittaiseksi. Selvästi arvaamaton talouselämä on saanut myös Sanoma Magazinesin kukkaron nyörit tiukalle.

Tulevista leikkauksista en osaa sen tarkemmin kertoa, mutta huhut kertovat, että Mini-taskari saattaisi olla seuraava lopetettava julkaisu...

Ensi vuoden Aku Ankan ja Roope-sedän tarjontaa

Ensi vuonnakin Aku Ankka sekä Roope-setä tarjoavat monenmoista hauskaa ekstraa. Alla hieman tarkemat listat, kiitos niistä Antti Peltolalle. 

Aku Ankka 2012:
1/2012: Atlantiksen arvoitus (Carl Barks), 52-sivuinen numero
2/2012: Iines-erikoisnumero
3/2012: Sankari: Superhessu
6/2012: Ystävänpäiväkortit liitteenä
8/2012: Antisankari: Hessu
11/2012: Julisteliite
12/2012: Sankari: Mikki
14/2012: Pääsiäisnumero
15/2012: Antisankari: Karhukopla
18/2012: Sankari: Taikaviitta
20/2012: MM-jääkiekon erikoisnumero
21/2012: Hessu-erikoisnumero
22/2012: Designpääkaupunki-tarina
23-25/2012: Jatkotarina (Carl Barks)
24/2012: Antisankari: Aku Ankka
26/2012: Hannu Hanhi -erikoisnumero
26-28/2012: Jatkotarina (Paul Murry)
28/2012: Sankari: Mummo Ankka
29-31/2012: Takaisin Xanaduun (Don Rosa)
32/2012: Lukujärjestysliite
32-35/2012: Jatkotarina (Floyd Gottfredson)
34/2012: Antisankari: Sepe Susi
38/2012: Sankari: Pelle Peloton
42/2012: Antisankari: Milla Magia
43/2012: Mukana 16-sivuinen halloween-liite
47/2012: Sankari: Sudenpennut
48/2012: Joulukalenteri ja pakettikortit liitteenä
50/2012: Antisankari: Touho
51/2012: Joulutarina (Kari Korhonen)

Roope-setä 2012:
3/2012: Aarteenetsijät
6/2012: Taikaviitta-erikoisnumero
9/2012: Kirjallisuusparodiat
12/2012: Itämeri-tarina (Kari Korhonen ja Giorgio Cavazzano), 400. numero

Kerrottakoon vielä, että suuren suosion saanut sarja, jossa tunnetut suomalaiset käsikirjoittavat Aku Ankka-tarinoita, jatkuu ensi vuonnakin. Kuten tänäkin vuonna, tekijät ovat suurenluokan salaisuuksia, eikä niistä liiemmin tiedetä toimituksen ulkopuolella. Mutta kuukausien tutkimustyön tuloksena on selvinnyt kuitenkin, että ensi vuonna ainakin Jari Tervo kokeilee siipiään ankantekijänä.

lauantai 1. lokakuuta 2011

W.I.T.C.H (2002-2011)

Jo kymmenisen vuotta Suomessa nähty WITCH-lehti on tullut tiensä päähän. Viimeinen numero nähdään Suomessa 7. joulukuuta tänä vuonna.

Lehden lopettamisen syynä lienee viime aikainen menestyksettömyys, sillä Italiassa sarja jatkaa vielä kulkuaan. Suomessa julkaisematonta materiaaliakin siis olisi vielä runsaasti.

torstai 29. syyskuuta 2011

Arvostelu: Aku Ankka 39/2011

Aku Ankka 39/2011 

Mummo Ankka: Leppoisa homma

Hienoa, että Vicarin tarinoita on jälleen alkanut ilmaantumaan Aku Ankkaan. Tässä tarinassa Mummo Ankka käskee ”vernissaamaan” keittiön lattian. Hansu toki haluaisi viettää päiviään mieluummin rentoutuen, ja keksiikin oivan tavan hieman levätä ennen seuraavaa urakkaa.

Aku Ankka: Hirmuliskohaaveri

Terje Nordberg ja Arild Midthun pistävät jälleen parastaan. Tarina alkaa siitä, kun Ankkalinnan dinosaurusmuseoon talsivat ankanpojat keskustelevat Akun saamasta rangaistuksesta - tuhannen tunnin yhdyskuntapalvelusta. Pojat aloittavat muistelun, joka kertoo lukijoillekin syyn tuomioon.  Vain viikkoa aikaisemmin olivat Aku ja ankanpojat nimittäin päättäneet tehdä visiitin samaiseen museoon. Matkamuistomyymälästä he löysivät varsin edulliseen hintaan palan aitoa dinosaurusta, pienen palan luuta siis. Innosta pinkeinä ankanpojat ryhtyivät tutkimaan tarkemmin luun dna-rakennetta ja tuumivat mahdollisuuksia luoda täydellinen kopio sauruksesta. Aku ei tietenkään moiseen ylioptimistisuuteen uskonut. Yöunia häirinnyt hirmulisko kuitenkin saa Akunkin muuttamaan mieltään…

Hessu: Kotikulmilla

Harvinaista herkkua nyky-Ankassa. Mikki ja Hessu ovat päähenkilöinä ja piirtäjänäkin on varmasti mielipiteitä jakava Noel Van Horn. Tämänkaltaista yhdistelmää ei ihan viime aikoina ollakaan nähty. Mutta palataanpa tarinaan. Noel on aina osannut tehdä hyvin erikoisia tarinoita, joita erikoinen piirrostyyli monesti mallikkaasti tukee. Niin tässäkin. Naapurit ovat kyllästyneet Hessun sotkuiseen pihaan ja päättävät pystyttää aitoja sun muita omia pihoja tältä kaaokselta suojaamaan. Mikki kuitenkin ehdottaa, että Hessu siivoaisi itse sotkunsa. Seuraavana päivänä Hessun talo on kuitenkin peittynyt sankan sumuverhon huomaan, eikä naapuritkaan jää tästä tapahtuneesta paitsi.

Roope-setä: Tuttu euro

Rahankerääjiä kaltoin kohteleva Roope saa Akun näkemään punaista Sander Gulienin kuvittamassa ja Frank Jonkerin ideoimassa tarinassa. Aku väittää, ettei Roope edes huomaisi yhden kolikon puuttumista, joten hän voisi hyvin lahjoittaa yhden killingin Sudenpentujen hyväksi. Roope kuitenkin kiven kovaa väittää, että jokainen kolikko on hänelle tärkeä, ja että hän muistaa hyvin jokaisen kolikon tarinan. Tätä Akun on vaikea sulattaa, joten on aika pienen vedon…

Aku Ankka: Mohenjo-Daron arvoitus (osa 2)

Viime numeron jatkosarja huipentuu tähän osaan. Calisota Smithiksi luultu Aku joutuu etsimään todistuskappaleet kriketin alkuperästä englantilaisille krikettikriminaaleille. Akun onneksi oikea Calisota Smith tulee kuitenkin hätiin ja Aku pääsee vapaaksi. Calisota Smith kuitenkin vahvistaa, että ainoa löytö, joka on toistaiseksi tehty, onkin ruukkuun rustattu raapuste. Ja tämä ruukku onkin ollut kokoajan Akulla. Askel askeleelta kriketin alkuperä alkaa selventymään...

Aku Ankka ja kumppanit: Suuta soukemmalle

Strippitarinassa Aku päättää olla herrasmies, eikä halua kertoa Iinekselle mielipidettään hänen leipomuksistaan.

Yleisarvio: 

Kaksi Arild Midthunin, yksi Noel Van Hornin ja vieläpä yksi Vicarinkin kuvittama tarina. Ei ollenkaan huono saldo yhteen lehteen. Johtosarjana nähty hirmulisko-hupailu ei ole parasta Midthunia, mutta yllättävän hyvä kokonaisuus kuitenkin. Yllättävän hyvä siis tarinan lähtökohtaan, ei Midthunin taitoihin, nähden. Jatkotarina oli hieman pettymys, sillä tarinan alkuosa antoi odottaa parempaa lopetusta. Piirrosjälki kuitenkin on erinomaista, joten sitä ainakin kelpaa ihastella.

Noel Van Horn ei kuitenkaan pettänyt. Erikoinen tarina ja erikoinen piirrostyyli ei varmasti kaikkia miellytä, mutta mielestäni nykyiseen Aku Ankkaan kaivataan myös hieman erilaisuutta - tarinat tuppaavat nykyisin nimittäin toistamaan toinen toisiaan. Noel - ja myös hänen isäukkonsa William Van Horn - on kyllä enemmän kuin tervetullut Aku Ankan- sivuille useamminkin! Ja ensi viikollahan muuten nähdäänkin yksi Williamin tarina, joten hieno lehti varmasti tulossa!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Mielenkiintoisia kohteita Huuto.netissä

Ajattelin kerätä muutamia mielenkiintoisia Huuto.net- kohteita lukijoiden iloksi. Tälläkin hetkellä Huuto.netissä on nimittäin lukuisia hienoja Disney-kohteita, jotka vain odottavat huutajia. Alla siis hieman listaa:

Ensimmäisenä myyjänä esiteltäköön Ankkalampinen, jolla on useitakin kohteita myynnissä, muutama vieläpä erityisen mielenkiintoinen. Vai mitäpä sanotte Carl Barksin omistamassa lehdestä!


Myös Suomeen saapuvan Giorgio Cavazzanon työstämä litografi olisi tarjolla, samaisen Ankkalampisen myymänä.

Kun kerran Barksilla kerran aloitettiin, on sillä hyvä myös jatkaa. Nyt olisi nimittäin saatavilla Carl Barksin kootut, ja vieläpä kohtuullisen miellyttävään hintaan (myyjänä nimimerkki Marty33)!


Myös nimimerkki M_Eronen on Barks-tuotteiden kauppaajana. Mainio opus, Carl Barks´ Surviving Comic Book Art olisi nyt tarjolla.


Eikä pidä unohtaa saman käyttäjän Barks-litografioita, joita tällä hetkellä on myynnissä peräti kolme kappaletta (Return to Plain Awful, Mardi Grass Before the Thaw sekä July Fourth in Duckburg)

Käyttäjä strych9 myy taas The Carl Barks Library of Donald Duck Adventures in Color- sarjaa. Alla kuva sarjan osasta numero 16:

Hänellä on myynnissä paljon Disney-sarjakuvaa englanniksi.

Otto-poika myy usein hyvinkin spesiaaleja Disney-kohteita. Tällä hetkellä mielenkiintoisin lienee Disney siirtokuvat vuosien takaa.



Silloin tällöin myös käyttäjät sarjakuva aasi sekä Ancallinen pistävät parastaan ja myyvät mielenkiintoisia sarjakuvakohteita. Tällä hetkellä myytävistä kohteista maininnan ansaitsevat sarjakuva aasin Pelle Peloton - Minä keksijä sekä Ancallisen valtaisa Roope-setä paketti. Sarjakuva aasi myy muuten usein nimmaroituja julkaisujakin, kuten vaikkapa tämä Don Rosa-kirja, joten kannattaa olla tarkkana (myös Ancallisella näyttäisi olevan Kari Korhosen nimmari tällä hetkellä kaupan.)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Helsingin Kirjamessuilla runsaasti sarjakuvaohjelmaa


Kirjamessuilla on tänäkin vuonna runsaasti ohjelmaa, eikä Aku Ankan juhlavuosikaan jää täysin huomioimatta. Alla lista Disney-ohjelmasta, johon toki saattaa vielä tulla muutoksia:

Torstai
27.10.2011 11:00, Ankkatietäjä-minivisa koululaisille, Louhi, Sanoma Magazines Finland Oy

Perjantai
28.10.2011 14:00, Don Rosa vierailee osastollamme, 7h22, Sanoma Magazines Finland Oy

Lauantai
29.10.2011 11:00, Ankkatietäjävisa, Kirjakahvila, Sanoma Magazines Finland Oy
29.10.2011 12:00, Don Rosa, Aleksis Kivi, Sanoma Magazines Finland Oy
29.10.2011 13:00, Aku Ankka ja Suomi - rauhanomaista rinnakkaiseloa 60 vuotta, Aleksis Kivi, Sanoma Magazines Finland Oy
29.10.2011 13:00, Don Rosa vierailee osastollamme, 7h22, Sanoma Magazines Finland Oy

Ankkalinnan Pamaus 25 - tilaa jo omasi!

Juuri painosta tullut Pamaus nyt kaikkien saatavilla. Tilaa omasi, ennen kuin loppuvat. Tällä kertaa lehdessä on juttua mm. seuraavista aihioista:
  • Saksalainen donaldismi
  • Barksin mytologiset monsterit
  • Aku Ankka kuolemanjälkeisessä maailmassa
  • Waltin nimikirjoitukset Suomessa 
  • César Feriolin haastattelu 
  • Arvosteluissa Don Rosa dokkari, John Garvinin Barks-kirja, Fantan Mikki-kokoomien ensimmäinen osa ja Tanskan Rappet-fanzine
Hinta irtonumerolle on vaivaiset 5€, joten tilaapa omasi jo heti! Lehden voit löytää myös Turun sarjakuvakaupasta, Kulkukatin pojasta (Läntinen Brahenkatu 12, Helsinki) sekä Akateemisesta kirjakaupasta.

Cavazzanon aikataulut selvillä!

Giorgio Cavazzano signeeraa uutta kirjaansa, Elävän kuvan taika, seuraavissa paikoissa:

Suomalainen kirjakauppa (Aleksanterinkatu 23, Helsinki)
ke 28.9. klo 16–18

Suomalainen kirjakauppa, Sello (Leppävaarankatu 3–9, Espoo)
to 29.9. klo 17–19

Prisma, Kannelmäki (Kantelettarentie 1, Helsinki)
pe 30.9. klo 17–19

Prisma, Sello (Leppävaarankatu 5, Espoo)
la 1.10. klo 12–14


Elävän kuvan taika on ehdottomasti vuoden paras Disney-kirja, joten käypä ihmeessä signeerauttamassa oma kappaleesi kyseisestä opuksesta!

torstai 22. syyskuuta 2011

Tangled: Ever After (2012)

Ensi vuonna Tähkäpää näyttäytyy jälleen, tällä kertaa tosin vain lyhytelokuvassa. Elokuva tullaan näkemään ensi keväänä Disney Channelilla. Tarkempaa tietoa filmistä ei vielä tällä hetkellä ole saatavilla.

Ääninäyttelijöinä nähdään tässäkin filmissä Mandy Moore ja Zachary Levi.

Arvostelu: Aku Ankka 38/2011

Aku Ankka 38/2011

Tuoreimman Ankan aloittaa Filminurkka, jossa Jukka Heiskanen avaa tuoreen Disney-klassikkoelokuvan, Nalle Puhin, saloja. Haastatteluun on saatu rainan tekijäkaartiakin, sillä animaattorit Mark Henn (Nalle Puh & Risto Reipas) ja Andreas Deja (Tiikeri), sekä ohjaajat Stephen J. Anderson ja Don Hall yhdessä Disney-veteraani Burny Mattinsonin kanssa kertovat mietteitä uuden uutukaisesta mestariteoksesta (videohaastattelut pitäisi lähipäivinä olla nähtävillä myös Ankka-TV:ssä).

Hannu Hanhi: Tuurihaukan harharetket

Viime viikolla Suomessakin visiteerannut Ferioli on piirtänyt johtotarinan Olaf Moriaty Solstrandin käsikirjoitukseen. Harvinaista kyllä, päähenkilönä toimii tällä kertaa Hannu. Tällä kertaa Onnetar potkaisee häntä ehkä hieman liiankin kovaa, sillä poimiessaan kahisevaa kadulta, Hannu samalla saa iskun kalloonsa. Ja kuten arvata saattaa, muistihan siinä menee. Mikä kuitenkin hienointa, muistinmenetyksen seurauksena Hannukin tajuaa, millaista todellinen onni on - vaikka tämä hetkellinen oivallus huuhtoutuukin pian hänen aatoksistaan. Merkille pantavaa on myös se, että Hannu tekee tässä tarinassa oikeita, rehellisiä töitä (toista kertaa elämässään)! 

Roope-setä: Tehokasta tuotekehitystä

Rahasäiliön uumenista löytyy kummallisia vanhoja investointeja, jotka ikävästi vievät tilaa Roopen tiliotekansioilta. Jalokiviupotteiset kööt tai rubiinikoristeiset sateenvarjot eivät oikein löytäneen ostajia, mutta vaistolla ja vaikutusvallalla Roope pystyy tekemään tästäkin bisneksestä tuottoisan. 

Tupu, Hupu & Lupu: Erilainen yhteisöpalvelu

Ankanpojat ovat viettämässä viikonloppua Mummo Ankan maatilalla, mutta tuntuvat viihtyvän ennemminkin Nokkakirjan lumoissa kuin nauttimassa ulkoilmasta. Mummo ei pysty käsittämään, miksi ystävien kanssa yhteydenpitoon tarvitaan moisia kapineita. Vanhassa vara parempi, kuten sanotaan... 

Aku Ankka: Hansu autokoulussa

Suomessa aikaisemminkin, Aku Ankassa 14/1973, julkaistu Vicarin ja Vilhelm Joostin tarina vie Hansun ajokouluun. Harjoittelut suoritetaan Akun ohjeistuksella maaseudun rauhassa, mutta itse ajokoe tapahtuu Hansun vastustelusta huolimatta kaupungissa. Maalaispojalle tämä on aikamoinen pala. Maininnan arvoinen seikka on Vicarin piirrostyyli, joka vuosien aikana on selvästi kehittynyt. Tässä alkuaikojen tyylissäkin on kyllä sympaattisia piirteitä ja en voi väittää, etteikö sekin miellyttäisi silmää. 

Aku Ankka: Mohenjo-Daron arvoitus (osa 1)

Uudet Ankkamestarit, niin kai voisi sanoa, Knut Nærum, Tormod Løkling & Arild Midthun ovat loihtineet taas varsin mielenkiintoiselta vaikuttavan tarinan. Jatkotarinana nähtävä kertomus vie Akun, onnettoman sattuman kautta, kohti Mohenjo Daroa, Pakistania. Akua muistuttava proferssori Calisota Smith on nimittäin löytänyt todistusaineistoa sille, että kriketti oltaisiin keksitty Englannin sijaan Pakistanissa. Englannin Krikettiunionin salainen alajaosto ei kuitenkaan liiemmin pidä tästä väitteestä, ja he ovatkin keinoja kaihtamatta valmiita tuhoamaan todisteet. 

Pepi: Fiksu kissa 

Klassinen Pepi- sunnuntaistrippi vuodelta 1968. Tällä kertaa Pepi joutuu Kisse-kissan huijaamaksi. 

Aku Ankka ja kumppanit: Pimeää taloutta 

Hollantilaislähtöisessä strippitarinassa Roope iloitsee sähkökatkoksesta. 

Yleisarvio: 

Johtotarinana nähty Hannu-kertomus tuntui tuoreelta, mitä se tavallaan toki olikin. En muista nähneeni tarinaa, jossa Hannu olisi vaatimaton, tavallinen tallaaja, joka pitää onnekkuuttaan vaan sattumana ja korostaa aivan toisenlaisen onnekkuuden tärkeyttä. Hieno tarina, ei käy kieltäminen. 

Lehden toinen mestariteos on ehdottomasti Arild Midthunin kuvittama jatkis. Midthunin tarinat tekevät lehdestä kuin lehdestä miellyttävän lukukokemuksen ja käsikirjoittajakaartikin on tämän kertomuksen osalta täynnä huippuosaajia. Voiko tällaisella kokoonpanolla edes epäonnistua? No, se nähdään tietenkin lopullisesti vasta, kun tarinasarja päättyy, mutta lupaavalta näyttää.

Edellä mainitut kaksi tarinaa olivat selvästi lehden kohokohdat, muut olivat vain täytetarinoiksi valikoitu. Mutta näistäkin sekä Roope-hupailu että Vicarin Hansu-tarina olivat varsin kelvollisia pätkiä. Lehtihän siis tuntuu paranevan viikko viikolta! Ja vielä puhutaan, että Aku Ankan taso olisi laskussa...

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Disney aikoo rakentaa Avatar-elokuvaan perustuvia teemapuistoja

Helsingin Sanomat uutisoi internet-sivuillaan seuraavaa:
Amerikkalainen viihde- ja viestintäyhtiö Disney aikoo rakentaa Avatar-tieteiselokuvaan perustavia teemapuistoja jättimäisten huvipuistojensa yhteyteen.
Avatar on vuoden 2009 lopussa ensi-iltaan tullut James Cameronin ohjaama elokuva, joka kertoi iholtaan sinisten Na'vi-humanoidien ja ihmisten välisestä taistelusta kaukaisella planeetalla.
Lipunmyyntitulojen mukaan laskettuna Avatar on maailman menestynein elokuva. Sen bruttomääräiset lipunmyyntitulot ovat olleet 2,8 miljardia dollaria eli 2,0 miljardia euroa.

Cameron valmistelee nyt Avatarin kahta jatko-osaa, joista ensimmäisen pitäisi tulla ensi-iltaan jouluna 2014 ja toisen jouluna 2015. Ensimmäinen Avatar-puisto rakennetaan Disney Animal Kingdom -puistoon Orlandoon Floridaan.
Avatar-puiston rakennustyöt alkavat vuonna 2013, ja sen on tarkoitus valmistua kolme vuotta myöhemmin. Tilaa puisto saa useita hehtaareita. Sen arvioidaan maksavan 400 miljoonaa dollaria eli 290 miljoonaa euroa.

Puistoon rakennetaan 3D- eli kolmiulotteisen grafiikan tekniikkaa sekä animaatioita. Tarkoitus on, että vierailijat pääsevät kokemaan Avatar-elokuvan Pandora-planeetan rehevän eläin- ja kasvimaailman.

Ohjaaja Cameronin mukaan elokuvan nähneet ovat kertoneet halustaan vierailla Pandoralla. "Ihmiset eivät pitäneet näyttävistä taistelukohtauksista niin kuin olisi voinut luulla. He ihastuivat olioihin, siihen, kuinka elokuvassa opittiin lentämään, ja siihen, miltä metsä näytti öisin", Cameron sanoo.

Wanha haastattelu - Silvia Ziche

Arkistojen kätköistä löytyi vanha, mutta näemmä syystä tai toisesta julkaisematon haastattelu. Piinapenkkiin oli joutunut tällä kertaa Silvia Ziche, yksi harvoista Ankkoja piirtävistä naisista! Lyhyen lännän haastattelun kruunaa myös sähäkkä Aku, jonka Ziche meille piirsi. Molto grazie, Silvia!

Keitä Aku Ankan piirtäjiä pidät eniten roolimalleinasi?

Ennen kaikkea opettajanani on ollut Carl Barks, jota ihailen. Hänen ankkansa ovat eläviä, mitä parhaimpia näyttelijöitä, joiden esityksissä ovat kaikki sävyt ja vivahteet. Loistavia! Sitten italialaisista Giorgio Cavazzano, Romano Scarpa ja Giovan Battista Carpi.

Onko sinulla jotain tiettyä Ankkalinnan hahmoa, jota mieluiten käytät käsikirjoituksissa ja piirroksissasi?

Pidän eniten Aku Ankasta. Hän on hyvin taipuisa henkilöhahmo, joka mahdollistaa ilmaisun. Hän voi olla missä tahansa tilanteessa, ja hän pystyy pääsemään siitä pois. Pidän myös hyvin paljon Roope Ankasta, myös hän on henkilö, joka on täynnä odottamattomia vivahteita. Mutta asia, joista pidän eniten, ovat jatkotarinat ja henkilöiden väliset vuorovaikutukset, jotka aina yllättävät minut.

Kuinka kauan yhden tarinan piirtämiseen/käsikirjoittaminen kestää keskimäärin?

Keskipituinen, 20-30 sivun (käsikirjoitus/piirrokset) juttu, vie aikaa noin kuukauden. Mutta olen piirtänyt pitkiä tarinoita, 160-200 sivuisia jaksoja, jotka ovat vieneet 7 -8 kuukautta.

Mikä tekee Ankkojen piirtämisestä niin kovin mieluisaa työtä? 

Roope Ankan piirtäminen on hauskaa, koska hän on joustava, liioiteltu, täynnä sävyjä oleva henkilö, joka voi esittää mitä tahansa osaa. Hän voi irvistellä mitä kummallisimmin, ja hän on aina oma itsensä. Hän on todella suuri näyttelijä!

Työskenteletkö Ankkojen parissa vain piirtäessäsi, vai ovatko ankat osa elämääsi myös vapaa-ajalla?

Valitettavasti (tai onneksi, en tiedä), Aku Ankka seuraa minua missä tahansa kuljenkin ja saa minut usein ajattelemaan, kuinka hän suhtautuisi eri elämäntilanteisiin, joissa minä olen. Tavallisesti asia saa minut nauramaan, vaikka olen jonottamassa postissa.

Ja vielä lopuksi terveisesi Ankkalinnakkeelle! 

Kiitos kaikesta ja suuri halaus Italiasta!

Cavazzanon Suomen vierailusta hieman lisätietoja

Kuten tiedettyä, Giorgio Cavazzano on jälleen tulossa Suomeen. Tällä kertaa hän on juhlistamassa uuden näyttelynsä avautumista Päivälehden museoon sekä uunituoretta kirjaansa Elävän kuvan taika.

Toistaiseksi Ankkamestarin aikatauluista ei tiedetä hirveästi, mutta ainakin yksi tilaisuus on jo paljastunut (edit. 26.9.2011: aikataulut tarkentunut, katso täältä!). Voit siis tavata Cavazzanon keskiviikkona 28. syyskuuta Aleksin Suomalaisessa klo 16-18. Don Rosan hurjasta viime reissusta on otettu opiksi, joten tällä kertaa nimmarin saa jonotusnumerolla, joiden jakaminen starttaa jo kello 14.00. Huomaathan, että jonotusnumeroita on tarjolla vain rajallinen määrä!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Emmyt jaettu - Moderni perhe palkintorohmu

Disney rohmusi tänäkin vuonna muutamia pystejä Emmy-gaalassa. Emmythän jaetaan vuoden parhaille TV-sarjoille, joten palkinto on varsin haluttu ja tavoiteltu. Tämän vuoden palkituin TV-sarja oli Disneyn omistamalla ABC-kanavalla pyörivä Moderni perhe (Modern Family), joka nappasi peräti viisi pystiä. Hieno saavutus, sillä viime  vuonna samainen ohjelma saavutti "vain" kolme palkintoa.

Tässä lista kaikista Disneyn voittamista palkinnoista (mukaan on laskettu myös ABC-kanavan sekä muiden Disneyn omistuksessa olevien kanavien palkinnot):
  • Paras komedisarja: Moderni perhe (Steven Levitan,  Christopher Lloyd,  Jeff Morton, Danny Zuker,  Dan O’Shannon,  Bill Wrubel,  Paul Corrigan, Brad Walsh, Ilana Wernick,  Jeffrey Richman & Abraham Higginbotham)
  • Paras sivuosa näyttelijätär komediasarjassa: Julie Bowen (Moderni perhe, ABC)
  • Paras sivuosa näyttelijä komediasarjassa: Ty Burrell (Moderni perhe, ABC)
  • Paras komedisarjan ohjaus: Michael Alan Spiller (Moderni perhe: Halloween, ABC)
  • Paras komediasarjan käsikirjoitus: Steven Levitan & Jeffrey Richman (Moderni perhe: Caught In The Act, ABC)
  • Paras näyttelijävieras draamasarjassa: Loretta Devine (Greyn anatomia, ABC)
  • Paras hiusstailaus monikamera- tai spesiaali TV-sarjassa: Dancing with the Stars (Episodi 1106; Mary Guerrero, Kimi Messina, Jennifer Mazursky, Cynthia Romo,  Cyndra Dunn & Rachel Dowling)
  • Paras lyhyen ajan TV-ohjelman editointi: The 2010 ESPY Awards (Matt O´Connor & Anthony Marchegiano, ESPN)
  • Paras lyhyen ajan animoitu TV-ohjelma: Disney Prep & Landing: Operation Secret Santa (John Lasseter, Dorothy McKim, Kevin Deters & Stevie Wermers, ABC)
  • Paras yksilöllinen saavutus animaatioiden saralla (useita palkittuja): Jill Daniels (taustamaalari: Disney Phineas and Ferb: Wizard of Odd (Disney Channel)), Brian Woods (taustasuunnittelija: Disney Phineas and Ferb: Wizard of Odd (Disney Channel))
  • Paras interaktiivisen median luovankäytön saavutus: Disney ABC Television Group - Academy of Motion Pictures Arts and Sciences (Oscar Digital Experince, ABC.COM)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sinustako Ankkatietäjä 2011?

Nyt alkaa olla jo kiire, mikäli haluat olla virallinen Ankkatietätäjä 2011. Osallistumalla nimittäin ensimmäiseen alkukarsintaan Aku Ankan-intenetsivuilla ennen 20. syyskuuta, voit saada mahdollisuuden taistella hamutusta Ankkatietäjä-tittelistä Helsingin kirjamessuilla 29. lokakuuta.

Alkukarsintoja on kolme, ja nämä kaikki selättäneistä valikoituu viisi läänimestaria, jotka pääsevät loppukilpailuun yleisön eteen vastaamaan mitä kinkkisimpiin Ankka-kysymyksiin. Voittajalle on luvassa tietenkin kunniaa, mutta myös muita huippupalkintoja. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua!

Kisaan pääset tästä!

Arvostelu: Aku Ankka 37/2011

Kauan on kulunut siitä, kun viimeksi Ankkalinnake on julkaissut arvosteluja Aku Ankka-lehdistä. Ansiokkaasti arvosteluja työstänyt nimimerkki M.P. on siirtynyt eläkkeelle - ainakin näistä hommista - ja yhtä taitavaa sekä kriittistä arvostelijaa on ollut vaikea löytää. Poikkeuksena tietenkin taskukirjojen parissa työskentelevä vakio-arvostelijamme Ville T. 

Jatkossa pyrimme kuitenkin jatkamaan M.P. jalanjäljissä ja tarjoamaan viikottaisen Akkari-esittelyn heti tuoreeltaan. Eli eiköhän aloiteta...

Aku Ankka 37/2011

Aku Ankka: Punkkia ja piirakkaa 

Tarina on jo lähtökohtaisesti varsin mielenkiintoinen. Dekkarikirjailijana paremmin tunnetun Leena Lehtolaisen käsikirjoittama ja Feriolin piirtämän tarina vie lukijat hyväntekeväisyyskonserttiin, jossa pääesiintyjänä soittaa Morones-niminen punk-trio. Mutkia matkaan tuo kuitenkin Aku, joka roskaroudarina aiheuttaa megaluokan mokan heittämällä yhtyeen laulajan, Jopin, kitaran roska-auton konttiin. Ilman Tiinaa, siis Jopin kitaraa, ei tietenkään lavalle sovi astella, joten Aku saa painella hetimiten soitinta etsimään.

Aku Ankka: Kiisselikivääri

Carl Barksin klassinen tarina, joka Suomessa on nähty myös nimellä Jäätelökivääri. Hilpeässä tarinassa metsästetään metsän eläimiä armeliaaseen tapaan kiisselillä. Tarkoituksena on siis tähdätä tarkasti saaliin silmien väliin, jolloin kiisselistä sokaistunut elukka on helppo köyttää. Kuten useissa Pelle Pelottoman keksinnöissä, myös tässä keksintö kuulostaa paperilla paremmalta kuin käytännössä, jonka Akukin tarinan edetessä varmasti saa kokea.

Superhessu: Avaruuseikkailu

Paul Halasin käsikirjoittama ja Angelin kuvittama Superhessu-täytetarina vie päähenkilön tällä kertaa aina Marsiin asti, jossa Elokupla-hanketta tutkimassa olleet tutkijat ja teknikot ovat joutunut ongelmiin. Elokuplahan on kupoli, jonka sisälle on luotu keinotekoinen ekosysteemi kaikkine elämisen edellytyksineen. Planeetalle loukkuun jääneet henkilöt tarvitsevat kipeästi apua, joten Superhessu päättää auttaa heitä hädässä...

Aku Ankka: Haloo!

Matkapuhelinten vallankumoukseen kyllästynyt Aku päättää Jan Krusen ja Bas Heymansin tarinassa viettää teknologia-vapaan luontoretken Iineksen kanssa. Vaan Iinespä ei ole aivan yhtä teknologia-kriittinen kuin Aku, joten tästäkös nokkapokka syntyy.

Yleisarvio:

Ensinnäkin on kiitettävä erityisesti Leena Lehtolaista mainiosta tarinasta! Ramones-viittauksia pursuava tarina on kerrassaan mainio esikoistarina. Muutenkin lehti on varsin kelvollinen. Barksin kymmensivuinen on mitä mainioin osoitus mestarin taidosta luoda hupaisia lyhyitä tarinoita ja piirrosjälkikin on sitä parhainta Barksia. Lehden kaksi viimeistä tarinaa ovat selvästi täytetarinoita, jotka eivät mitään uutta ja ihmeellistä tarjoa. Täytetarinoina kuitenkin varsin kelvollisia ja on hauska nähdä Superhessuakin pitkästä aikaa tositoimissa.

Carl Barks ei piirtänyt vain ankkoja

Harri Römpötti on kirjoittanut Helsingin Sanomien sunnuntailehteen arvostelun Carl Barksin piirtämiä ei-Disney- tarinoita sisältävästä kirjasta Barks' Bear Book.